[12:87]

Poikani, lähtekää etsimään Joosefia ja hänen veljeään, älkääkä epäilkö Jumalan armoa. Totisesti, eivät ketkään muut kuin uskottomat menetä luottamustaan Jumalan armoon.»

[12:88]

Palattuaan tämän jälkeen Joosefin luokse he sanoivat: »Armollinen herra, onnettomuus on kohdannut meitä ja kansaamme, ja meillä on mukanamme vain hieman varoja. Mutta anna meille kuitenkin täysi mitta, ole meille armelias, sillä totisesti Jumala on palkitseva armeliaita.»

[12:89]

Hän vastasi: »Tiedättekö, mitä teitte Joosefille ja hänen veljelleen, kun olitte ymmärtämättömiä?»

[12:90]

He sanoivat: »Oletko sinä todella Joosef?» Hän vastasi. »Minä olen Joosef, ja tämä on veljeni. Jumala on ollut meitä kohtaan hyvä. Totisesti, Jumala ei tee tyhjäksi niiden palkintoa, jotka hyvää tekevät, kuten ei niidenkään, jotka hartautta harjoittavat ja ovat kärsivällisiä

[12:91]

He sanoivat: »Jumalan nimessä, Hän on nostanut sinut meidän yläpuolellemme, ja me olemme olleet totisesti syntisiä.»

[12:92]

Hän vastasi: »Älköön teitä soimattako tänä päivänä. Jumala on antava teille anteeksi, sillä Hän on laupiaista armollisin.

[12:93]

Ottakaa tämä paitani ja asettakaa se isäni kasvoille, niin hän on saava näkönsä takaisin. Ja tuokaa koko perheenne minun luokseni.»

[12:94]

94, Kun matkue (vasta) lähti, heidän isänsä (kotona) lausui: »Totisesti, minä olen tuntevinani Joosefin tuoksun, mutta te ehkä sanotte, että minä olen järjiltäni.»

[12:95]

He (kotiväki) vastasivat: »Jumalan nimessä, sinä olet totisesti yhä vanhan luulosi vallassa.»