[27:36]

Kun lahja tuotiin Salomolle, hän lausui: »Lahjoitatteko minulle rikkautta? Mutta se, mitä Jumala on minulle suonut, on enemmän kuin teidän lahjanne. Niin, olette kai itse ihastuneita lahjastanne.

[27:37]

Viekää se heille takaisin. Viemme heitä vastaan sotajoukkomme, jota he eivät voi vastustaa, ja karkoitamme heidät masennettuina ja häväistyinä.»

[27:38]

Hän puhui edelleen: »Päällikköni! Kuka teistä voi tuoda minulle hänen valtaistuimensa, ennenkuin he alistuvat valtaani?

[27:39]

Eräs väkevä dzinni sanoi: »Tuon sen sinulle ennen kuin nouset paikaltasi; totisesti, minä olen väkevä ja luotettava tähän tehtävään.»

[27:40]

Eräs toinen, joka tunsi (pyhää) Kirjaa, lausui: »Tuon sen sinulle ennen kuin ehdit silmääsi räpäyttää.» Ja kun Salomo näki valtaistuimen edessään, hän lausui: »Tämä tapahtuu Herran armosta; Hän koettelee minua, osaanko olla kiitollinen vai olenko kiittämätön. Ken kiittää, hän tekee sen omaksi parhaakseen, ja jos joku on kiittämätön, niin Herrani on joka tapauksessa suopea, armollinen.»

[27:41]

Hän puhui edelleen: »Muuttakaa hänen valtaistuimensa ulkonäkö hänelle oudoksi, niin saamme nähdä, onko hän oikealla tiellä vai ilman johdatusta.»

[27:42]

Kun kuningatar saapui, niin hänelle sanottiin: »Oliko valtaistuimesi tällainen?» Hän vastasi: »Näyttää siltä, kuin se olisi sama. Meille on annettu totista tietoa jo tätä ennen ja me olemme Jumalalle alamaisia.»

[27:43]

Mutta se, mitä hän palveli Jumalan sijasta, vei häntä harhaan. Totisesti, hän kuului epäuskoiseen kansaan.

[27:44]

Hänelle sanottiin: »Käy sisälle palatsiin!» Kun hän sen näki, hän luuli sen vesialtaaksi ja riisui sen vuoksi jalastaan. Salomo lausui: »Se on vain palatsi, jonka lattia on tehty lasista.» Kuningatar lausui: »Oi Herra, totisesti, olen tehnyt väärin itseäni kohtaan, mutta Salomon kanssa tahdon totella Jumalaa, kaikkien maailmojen Herraa.»