[3:116]

Minkä he antavat pois tässä maallisessa elämässä, sen laita on sama kuin purevan kylmän viiman, joka kiitää jumalattomien ihmisten vainioiden yli ja tuhoaa heidän satonsa. Ei Jumala tee heille vääryyttä, vaan itse he tekevät vääryyttä itselleen.

[3:117]

Te, jotka uskotte, älkää antautuko avomieliseen ystävyyteen muiden kuin teikäläisten kanssa; muut eivät jätä turmelematta teitä. He halajavat teidän perikatoanne, heidän vihansa on jo pursunut heidän suustansa; mutta se, mikä heidän sydämissään piilee, on vielä pahempaa. Me olemme nyt selittänyt tunnusmerkkimme teille, jotta ehkä ymmärtäisitte.

[3:118]

Katso, te olette sellaisia, jotka rakastatte heitä, mutta he eivät rakasta teitä; te uskotte koko Pyhään kirjaan, ja kun he tapaavat teidät, he sanovat: »Me uskomme», mutta omissa oloissaan he pureskelevat sormiansa raivoissaan teitä vastaan. Sano: »Kuolkaa raivoonne! Jumala tuntee totisesti sydäntenne sisimmät aivoitukset.»

[3:119]

Jos jotain hyvää tapahtuu teille, kadehtivat he sitä, mutta jos jokin paha kohtaa teitä, siitä he iloitsevat. Jos olette kärsivällisiä ja pelkäätte Jumalaa, ei heidän kavaluutensa voi vahingoitta teitä vähääkään; Jumala sulkee huomioonsa kaikki heidän tekonsa.

[3:120]

Entä kun sinä, Muhammed, varhain eräänä aamuna jätit kotiväkesi sijoittaaksesi uskovaiset taistelupaikoilleen (Jumala kaikki kuuli ja tiesi) ja

[3:121]

kun joukostanne kaksi osastoa oli menettää rohkeutensa (mutta Jumala oli heidän tukensa; uskovaiset turvautuvat Jumalaan).