PART 1
Al-Fâtihah
Ylistys Jumalalle, maailmojen
Valtiaalle,
[1:1]
Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle,
[1:2]
armolahjojen Antajalle, laupiaalle Ohjaajalle ja
Siunaajalle,
[1:3]
jonka hallussa yksin on Tilinteon päivä.
[1:4]
Sinua ainoata palvelemme, Sinua huudamme avuksi.
[1:5]
Ohjaa meidät oikeata tietä,
[1:6]
niiden tietä, joiden osana on Sinun mielisuosiosi
[1:7]
ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia,
eikä niiden,jotka harhaan eksyvät.
Al-Baqarah
Ylistys Jumalalle, maailmojen
Valtiaalle,
[2:1]
Alif. Laam. Miim. Tämä Pyhä kirja, siitä
ei ole epäilystäkään on
[2:2]
opastus jumalaapelkääväisille ja pahaa
karttaville ,
[2:3]
niille, jotka uskovat siihen, mikä ei näy,
elävät rukoillen ja tuovat uhria siitä, mitä Me olemme
heille suoneet,
[2:4]
niille, jotka uskovat siihen, mikä on
ylhäältä ilmoitettu sinulle (Muhammed), sekä siihen,
mikä on ilmoitettu ennen sinua, ja jotka varmassa luottamuksessa odottavat
tulevaista elämää.
[2:5]
Nämä elävät Herransa johdatuksessa;
nämä ovat onnellisia.
[2:6]
Jumalattomille taasen on totisesti samantekevää,
varoitatko heitä vai et; he eivät usko.
[2:7]
Jumala on sinetillä sulkenut heidän
sydämensä ja korvansa, ja heidän silmiään
peittää verho; niin, heitä kohtaa kammottava rangaistus.
[2:8]
Muutamat ihmiset sanovat kyllä: »Me uskomme Jumalaan ja
Viimeiseen päivään», eivätkä kuitenkaan usko.
[2:9]
He tahtovat pettää Jumalaa ja niitä, jotka
uskovat, mutta he eivät petä ketään muita kuin itsensä,
eivätkä käsitä sitä.
[2:10]
Sairaus turmelee heidän sydämensä, ja Jumala
pahentaa heidän sairautensa; niin, heitä odottaa tuskallinen
rangaistus, koska he ovat valehdelleet.
[2:11]
Kun heille sanotaan: »Alkää aiheuttako pahennusta
maan päällä», he vastaavat: »Mehän vain uudistamme asiat
oikeiksi.»
[2:12]
ivätkö juuri sellaiset tosiaan ole niitä,
joista paha paisuu? Mutta he eivät sitä tajua.
[2:13]
Ja kun heille sanotaan: »Uskokaa kuten nuo ihmiset uskovat»,
he vastaavat: »Onko meidän uskottava kuten hullut uskovat?» Mutta
eivätkö todellisuudessa juuri he itse ole hulluja? Vaan
sitäkään he eivät älyä.
[2:14]
Kohdatessaan uskovaisia he sanovat: »Me uskomme», mutta kun
he erkanevat taas saatanainsa pariin, he selittävät: »Tietysti olemme
teikäläisiä, me vain teimme pilkkaa.»
[2:15]
Mutta Jumala tekeekin pilkkaa heistä
itsestään, jättää heidät yltymään
pahuudessaan ja vaeltamaan sokeasti yhä syvempään
häpeään.
[2:16]
He ovat niitä, jotka oikean johdatuksen vaihtavat
harhatiehen, eikä se vaihtokauppa ole heille voittoa tuottava, vaan he
jäävät kokonaan ilman Jumalan Opastusta.
[2:17]
Heidän laitansa on kuin niiden, jotka
sytyttävät itselleen tulen, mutta kun se on valaissut mitä
heidän ympärillään on, tempaa Jumala pois valon ja
jättää kaikki pimeyteen, niin etteivät he voi
nähdä; Hän jättää heidät
[2:18]
mykiksi, kuuroiksi ja sokeiksi, niin etteivät he voi
palata.
[2:19]
Tai kuten on ukkossateen yllättäessä, joka
tuo mukanaan pimeyden, jyrinän ja salaman; he tukkivat sormin korvansa ukkosen
jylinältä ja pelkäävät saavansa kuoliniskun salamoista
- Jumalalla on uskottomat vallassaan - ja
[2:20]
salama on riistämäisillään heiltä
näön. Niin usein kuin se välähtää, liikkuvat he
sen valossa, mutta kun pimeys taas lankeaa heidän ylitsensä, pysähtyvät
he. Jos Jumala tahtoisi, voisi Hän ottaa heiltä kokonaan kuulon ja
näön; katso, Jumala on totisesti kaikkivaltias.
[2:21]
Oi, ihmiset, palvelkaa Herraanne, joka on luonut sekä
teidät että ne, jotka ovat eläneet ennen teitä, jotta
pelastuisitte pahasta!
[2:22]
Jumala on tehnyt maan teille lepopaikaksi ja kaartanut
taivaan ylitsenne, Hän antaa vettä taivaasta ja sillä kasvattaa
hedelmiä ravinnoksenne. Älkää siis asettako Jumalan
rinnalle muita Hänen vertaisikseen vastoin parempaa tietoanne.
[2:23]
jos epäilette sitä, mitä Me ilmoitamme
palvelijallemme (Muhammedille), niin aikaansaakaa tämän kaltainen
kirjoitus ja kutsukaa Jumalan vertaisia todistajia, jos tahdotte pysyä
totuudessa;
[2:24]
mutta jollette tee niin - ja sitä ette koskaan voi
tehdä silloin kavahtakaa tulta, joka on valmistettu uskottomille ja jonka
polttoaineena ovat ihmiset ja kivet.
[2:25]
julista niille (oi Muhammed), jotka uskovat ja tekevät
hyviä töitä, se riemullinen sanoma, että heitä
odottavat huvitarhat, joissa purot solisevat. Niin usein kuin he nauttivat
hedelmiä sieltä ravinnokseen, he sanovat: »Tämä oli muinoin
meidän ruokaamme» - vaikkakin heille tarjotaan se vain
samankaltaisena.Siellä odottavat heitä puhtaat puolisot ja
siellä he viihtyvät ikuisesti.
[2:26]
Jumala ei häpeä käyttää
vertauskuvana vaikkapa hyttystä tai jotakin sen yläpuolella olevaa .
Ne jotka uskovat, tietävät, että siinä on heidän
Herransa ilmoittama totuus, kun taas uskottomat kummastelevat:
»Mitähän Jumala tarkoittaa moisella vertauksella?» Hän
sillä eksyttää monta ja opastaa monta, mutta muut eivät
eksy eivätkä joudu kadotukseen kuin jumalattomat,
[2:27]
jotka rikkovat liiton Jumalan kanssa, sen jälkeen kuin
se on vahvistettu, erottavat, mitä Jumala on määrännyt
yhdistettäväksi, ja aiheuttavat pahaa maan päällä, he
ovat niitä, jotka joutuvat onnettomuuteen.
[2:28]
Kuinka voitte kieltää Jumalan te, jotka olitte
kuolleita ja joille Hän antoi elämän? Aikanaan Hän antaa
teidän kuolla, sitten Hän herättää taas teidät
elämään, ja lopulta palajatte jälleen Hänen luoksensa.
[2:29]
Hän on se, joka on luonut teille kaiken, mitä on
maan päällä. Sitten Hän nousi taivaaseen ja muodosti sen
seitsemäksi taivaaksi; niin, Hän on kaikkitietävä.
[2:30]
Ja kun Herrasi puhui enkeleille: »Katso, Minä aion totisesti
asettaa sijaisen maan päälle», he kysyivät: »Aiotko asettaa
sinne jonkun, joka siellä aiheuttaa vääryyttä ja vuodattaa
verta, meidän ylistäessämme Sinua ja julistaessamme Sinun
pyhyyttäsi?» Hän vastasi: »Minä tiedän totisesti, mitä
te ette tiedä.»
[2:31]
Ja Hän opetti ihmiselle (Aadamille) kaikki nimet ja
nimitettävät; sitten näytti Hän kaikki enkeleille ja sanoi:
»Lausukaa näiden nimet Minulle, jos olette todellisuudesta selvillä.»
[2:32]
He vastasivat: »Sinulle yksin kunnia! Meillä ei ole
muuta tietoa, kuin minkä olet opettanut meille, Sinä ainoa olet
totisesti Tietäjä, Viisas.»
[2:33]
Silloin Hän sanoi: »Ihminen (Aadam), lausu niiden nimet
heille!» ja kun hän lausui niiden nimet heille, sanoi Hän: »Enkö
ole teille sanonut, että Minä tunnen totisesti salat taivaassa ja
maan päällä, ja Minä tiedän, mitä te ilmaisette
ja mitä salaatte?»
[2:34]
Ja kun Me sanoimme enkeleille: »Kumartukaa maahan Ihmisen
(Aadamin) edessä», heittäytyivät he maahan kaikki paitsi
Saatana. Hän kieltäytyi ylpeyksissään ja joutui
jumalattomien lukuun.
[2:35]
Me sanoimme vielä: »Aadam, asu Paratiisissa, sinä
ja vaimosi, ja nauttikaa sieltä vapaasti ravintoa, mistä haluatte,
mutta älkää lähestykö tätä puuta, jottette
tulisi väärintekijöiksi.»
[2:36]
Mutta Saatana sai heidät poikkeamaan tästä ja
vietteli heidät ulos siitä autuaasta olotilasta, jossa he olivat, ja
Me sanoimme: »Syöksykää alas! Toinen teistä olkoon toisen
vihollinen! Kuitenkin saatte ajallisen olinpaikan ja toimeentulonne maan
päällä.»
[2:37]
Tällöin vastaanotti Aadam ilmestyksen sanat
Herraltansa, ja tämä sääli häntä: katso, Hän
on totisesti sääliväinen, laupias.
[2:38]
Me sanoimme: »Syöksykää täältä
alas kaikki!» Totisesti tulee teille Minulta kuitenkin vielä Johdatus, ja
jotka Minun johdatustani seuraavat, niitä ei mikään pelko
valtaa, eikä heidän tarvitse murehtia.
[2:39]
Mutta ne, jotka ovat uskottomia ja pitävät
ilmestyksemme valheena, ovat Tulen omia ja pysyvät siinä
iankaikkisesti.
[2:40]
Israelilaiset, muistakaa Minun mielisuosiotani, jonka olen
antanut tulla osaksenne, ja täyttäkää osuutenne liitossa,
niin olen Minä täyttävä oman osani liitossa, ja
peljätkää yksin Minua
[2:41]
ja uskokaa siihen, minkä olen ilmoittanut
(Muhammedille), vahvistaen sillä ennestään teillä jo olevat
Pyhät kirjoitukset; älkää olko ensimmäisiä
epäuskossa älkääkä vaihtako Minun ilmoitustani
mitättömiin arvoihin, vaan kunnioittaen peljätkää
yksin Minua.
[2:42]
Älkää verhotko totuutta valheella
älkääkä salatko totuutta vastoin parempaa tietoanne,
[2:43]
vaan harjoittakaa rukoilemista, antakaa almuja ja kumartakaa
yhdessä niiden kanssa, jotka Minua kumartavat.
[2:44]
Kuinka te kehoittaisitte ihmisiä vanhurskauteen, itse
unohtaessanne
[2:45]
Etsikää apua kärsivällisyydestä ja
rukouksesta. Tämä on totisesti vaikea tehtävä muille paitsi
nöyräsydämisille,
[2:46]
jotka tietävät, että he kohtaavat Herransa ja
että he palaavat Hänen luokseen.
[2:47]
Israelilaiset! Muistakaa armoani, jota olen teille osoittanut,
ja että olen suosinut teitä ja korottanut teidät yli kaikkien
kansojen.
[2:48]
Ja varokaa sitä päivää, jolloin
yksikään sielu ei voi suorittaa
vähäisintäkään hyvitystä toisen puolesta, jolloin
ei mitään välitystä hyväksytä eikä mitään
lunnaita vastaanoteta, eikä kukaan saa toisen apua.
[2:49]
ja muistakaa, kuinka Me pelastimme teidät faraon kansan
käsistä, egyptiläisten käsistä, jotka vaivasivat
teitä julmilla rasituksilla, tappoivat poikanne ja antoivat vain
tytärtenne elää. Tämä oli Herranne sallima kauhea
koettelemus.
[2:50]
Entä kun Me jaoimme meren kahtia edessänne ja
pelastimme teidät, mutta hukutimme faraon kansan silmienne nähden?
[2:51]
Entä kun Me määräsimme Mooseksen
viipymään edessämme neljäkymmentä vuorokautta, ja
sillä aikaa kun hän oli poissa, te valitsitte (epäjumalaksenne)
vasikan, koska olitte uppiniskaisia?
[2:52]
Senkin jälkeen annoimme teille anteeksi, josta
teidän olisi oltava kiitollisia.
[2:53]
Entä silloin, kun annoimme Moosekselle Lain, jotta
oppisitte hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän ja
teidät ohjattaisiin oikeata tietä,
[2:54]
ja kun Mooses sanoi kansallensa: »Kansani, totisesti olette
langenneet syntiin tekemällä itsellenne vasikan;
kääntykää siis katuen Luojanne puoleen ja surmatkaa
syylliset keskuudessanne. Siten on teidän parempi Luojanne edessä, ja
Hän armahtaa teitä, Hän on totisesti armollinen ja laupias.»
[2:55]
Entä kun te sanoitte: »Mooses, me emme usko sinua,
ennenkuin silmillämme näemme Jumalan», ja taivaan tuli yllätti
teidät tuijottaessanne,
[2:56]
ja sitten Me sallimme salamanlyömien tointua eloon,
jotta ehkä oppisitte olemaan kiitollisia.
[2:57]
Ja Me levitimme suojaksenne pilven ja lähetimme teille
mannaa ja viiriäisiä. »Syökää sitä
hyvää, mitä olemme teille suoneet.» Eivät israelilaiset
synnillänsä Meitä vahingoittaneet vaan itseänsä.
[2:58]
Entä kun Me sanoimme: »Astukaa tähän
kaupunkiin ja nauttikaa runsaasti löytämäänne ravintoa»?
Astukaa sisään portista kumartaen nöyrästi ja sanokaa: »
(Synti) taakkamme lievennettäköön!» jotta antaisimme teille
synnit anteeksi ja siunaisimme niitä, jotka tekevät hyvää.
[2:59]
Mutta ne,jotka rikkoivat (Jumalan käskyn), vaihtoivat
tämän sanan toiseen, kuin mikä oli sanottu heille, ja
näille me lähetimme rangaistuksen taivaasta, koska he olivat
uppiniskaisia.
[2:60]
Entä kun Mooses pyysi vettä janoiselle kansalleen,
ja Me sanoimme: »Lyö sauvallasi kallioon!» ja kaksitoista
lähdettä pulppusi kivestä, niin että joka sukukunta tiesi
juomapaikkansa? »Syökää ja juokaa Jumalan antimista,
älkääkä kavalasti saako aikaan pahennusta maan
päällä.»
[2:61]
Entä kun te sanoitte: »Mooses, me emme jaksa
syödä aina samaa ravintoa; huuda siksi Herraasi puolestamme,
että hän anaisi meille, mitä maa kasvaa, kuten vihanneksia,
kurkkuja, leipäviljaa, herneitä ja punasipulia»? Hän vastasi:
»Haluatteko saada huonompaa paremman sijasta? Menkää alas Egyptiin,
siellä voitte saada mitä haluatte.» Viheliäisyys ja kurjuus
kasaantuivat heidän päällensä, ja he joutuivat Jumalan
vihan alaisiksi. Tämä tapahtui siksi, että he kielsivät
Jumalan ilmoituksen ja vääryydessään surmasivat profeetat;
siksi että he olivat tottelemattomia ja kapinallisia.
[2:62]
(Koraaniin) uskovat ja myöskin ne jotka ovat
juutalaisia, kristittyjä, saabalaisia, jos he uskovat Jumalaan ja
Viimeiseen päivään ja elävät hurskaasti, saavat
totisesti palkkansa Herransa luona; ei mikään pelko valtaa
heitä, eikä heidän tarvitse murehtia.
[2:63]
Muistakaa, kuinka Me teimme liiton kanssanne (Siinain)
vuoren kohotessa ylitsenne ja sanoimme: »Pitäkää lujasti kiinni
siitä, minkä olemme antanut teille, ja muistakaa mitä se
sisältää, jotta karttaisitte pahaa.»
[2:64]
Tämänkin jälkeen te käännyitte
pois, ja ilman Jumalan armoa ja laupeutta olisitte joutuneet kadotettujen
joukkoon.
[2:65]
Tehän tiedätte joukossanne ne, jotka rikkovat sapatin
ja joille Me sanoimme: »Muuttukaa halveksituiksi apinoiksi!»
[2:66]
Niin teimme heistä pelottavan esimerkin nykyiselle
sukupolvelle ja tuleville sekä varoituksen
jumalaapelkääväisille.
[2:67]
Entä kun Mooses sanoi kansalleen: »Jumala käskee
teitä uhraamaan hiehon"»? He kysyivät: »Teetkö pilkkaa
meistä?» Hän vastasi: »Jumala varjelkoon minua olemasta niin hullu.»
,
[2:68]
Silloin sanoivat he: »Rukoile Jumalaasi puolestamme,
että Hän näyttäisi meille, millainen hiehon tulee olla.»
Hän vastasi: »Hän sanoo totisesti: Sen tulee olla lehmä, jolla
ei vielä ole ollut vasikkaa, mutta joka ei myöskään ole
liian nuori, vaan siltä väliltä. Tehkää siis,
mitä teille on käsketty.»
[2:69]
Silloin he sanoivat: »Rukoile Herraasi puolestamme, jotta
hän selittää meille, millainen sen tulee olla
väriltään.» Hän vastasi: »Hän sanoo totisesti: Sen
tulee olla ruskeanpunainen, kirkas väriltään, joka
miellyttää katsojaa.»
[2:70]
He sanoivat: »Huuda Herraasi puolestamme, niin hän
näyttää meille, mikä on se oikea hieho; monet hiehothan
näyttävät meistä toistensa kaltaisilta, mutta jos Jumala
tahtoo, voimme varmasti osua oikeaan.»
[2:71]
Mooses vastasi: »Hän sanoo: Totisesti on sen oltava
ikeestä vapaa hieho, jota ei ole käytetty maan kyntämiseen
eikä pellon kastelemiseen, ilman vammaa ja vikaa.» Silloin he sanoivat:
»Nyt ilmaisit kaiken totuuden.» Sen jälkeen he teurastivat hiehon, mutta
olivat olleet vähällä lyödä laimin Jumalan
määräykset.
[2:72]
Ja muistatteko, kun olitte surmanneet miehen ja kiistelitte
toistenne kanssa syyllisyydestä, mutta Jumala tahtoi tuoda ilmi, mitä
te salailitte.
[2:73]
ja niin Me sanoimme: »Koskettakaa ruumista jollakin osalla
uhrattavaa hiehoa!» Sillä tavalla Jumala herättää kuolleet
eloon ja näyttää teille tunnusmerkkejään, jotta
olisitte ymmärtäväisiä.
[2:74]
Senkin jälkeen paatuivat sydämenne ja tulivat
kivikoviksi, jopa kiveäkin kovemmaksi, sillä kivien joukossa on
totisesti sellaisia, joista purot kohisevat esiin, sellaisia, jotka halkeavat,
niin että vesi virtaa niistä, ja sellaisia, jotka Jumalan edessä
syöksyvät maahan pelosta. Mutta Jumalalta ei jää salaan
mitään, mitä teette.
[2:75]
Toivotteko te, että he (juutalaiset) uskovat
teitä? Johan osa heistä aikanaan kuuli Jumalan sanan, ja
ymmärrettyäänkin sen he vääristelivät sitä
vastoin parempaa tietoaan.
[2:76]
Kun he tapaavat uskovaisia, he sanovat: »Me uskomme.» Mutta
kun he ovat toistensa seurassa, he sanovat: »Kerrotteko heille(muslimeille),
mitä Jumala on ilmoittanut teille, että he siitä
kiistelisivät kanssanne Herranne edessä. Ettekö te
tätä ymmärrä?»
[2:77]
Eivätkö he sitten älyä, että Jumala
tietää, mitä he salaavat ja mitä julistavat?
[2:78]
Heidän joukossaan on oppimattomiakin, jotka eivät
tunne Pyhää kirjaa muuta kuin kuulopuheista. Heille se on vain arvelua.
Voi niitä, jotka kirjoittavat kirjoituksensa omin käsin ja sanovat:
»Tämä on Jumalalta», hankkiakseen itsellensä siten pientä
ansiota!
[2:79]
Voi heitä heidän käsiensä kirjoituksen
tähden, ja voi heitä heidän ansionsa tähden!
[2:80]
He sanovat: »Ei tuli meitä ahdista kuin joinakuina
päivinä.» Sano: »Oletteko tehneet sopimuksen Jumalan kanssa? -
liittoansa Jumala kylläkään ei riko - vai puhutteko jotain
Jumalasta noin vain, vaikk'ette tiedäkään?»
[2:81]
Eivät asiat ole niin, vaan ne, jotka ovat omaksuneet
pahan ja joita heidän syntinsä piirittävät, joutuvat Tulen
omiksi ja jäävät siihen iankaikkisesti.
[2:82]
Mutta niistä, jotka uskovat ja tekevät hyviä
töitä, tulee Paratiisin asukkaita ikuisiksi ajoiksi.
[2:83]
Entä kun Me solmimme liiton israelilaisten kanssa
sanoen: »Teidän ei tule palvella ketään muuta kuin Jumalaa,
kohdelkaa hyvin vanhempianne ja omaisianne, isättömiä ja
köyhiä, hyvä olkoon puheenne kaikille ihmisille, harjoittakaa
rukoilemista ja antakaa almuja!» Mutta te käännyitte pois ja luovuitte,
muutamia lukuunottamatta.
[2:84]
Entä kun Me solmimme liiton kanssanne sanoen:
»Alkää vuodattako toistenne verta, älkääkä
karkoittako toisianne kodeistanne», ja te vahvistitte sen omalla
todistuksellanne?
[2:85]
ja te kuitenkin surmaatte toisianne ja ajatte osan
lähimmäisiänne mieron tielle, tukien toisianne synnissä ja
ilkitöissä heitä vastaan. Sotavankeudesta te kylläkin
heitä lunastelette, mutta vääryyttähän oli jo se,
että heidät karkoititte. Uskotteko siis vain osaan Pyhästä
kirjasta ja hylkäätte toisen osan? Mikä muu on sellaisten
palkka, jotka niin tekevät, kuin häpeä maallisessa
elämässä; ja Ylösnousemuksen päivänä
tuomitaan heidät perin julmaan rangaistukseen, sillä Jumala ei ole
välinpitämätön siitä, mitä te teette.
[2:86]
He ovat niitä, jotka keinottelevat itselleen
tämän maailman elämää tulevan kustannuksella;
heidän rangaistustaan ei lievennetä, eikä kukaan ole puoltava
heitä.
[2:87]
Olemmehan totisesti antanut Moosekselle Pyhän kirjan ja
lähettänyt profeetat hänen jälkeensä, ja Me olemme
antanut Jeesukselle, Marian pojalle, selvät todistukset ja tukenut
häntä Pyhällä hengellä . Mutta joka kerta kun
profeetta on tullut luoksenne, tuoden mukanaan sellaista, mikä ei
teitä miellytä, olette käyneet röyhkeiksi ja pitäneet
toisia heistä valehtelijoina, toisia surmanneetkin.
[2:88]
He sanovat: »Sydämemme ovat
ympärileikkaamattomia.» Niin, Jumala on kironnut heidät heidän
epäuskonsa tähden, sillä vähän on heidän
joukossaan niitä, jotka uskovat.
[2:89]
Ja kun heille tuli Pyhä kirja Jumalalta , vahvistaen
toisen, minkä he jo omistivat, - olivathan he vastikään
rukoilleet itselleen voittoa epäuskoisista - kun siis nyt se, minkä
he tunsivat todeksi, tuli heidän osalleen, eivät he uskoneet sitä.
Jumalan kirous uskottomien yli!
[2:90]
Mihin surkuteltavaan hintaan ovatkaan he myyneet sielunsa
hylätessään Jumalan ilmoituksen, katsoessaan karsaasti
sitä, että Jumala armonsa runsaudesta lähettää
ilmestyksiään kenelle tahtoo palvelijoittensa joukossa! He ovat
koonneet ylitsensä vihaa vihan päälle. Uskottomia odottaa
häpeällinen rangaistus.
[2:91]
Kun heille sanotaan: »Uskokaa siihen, mitä Jumala on
tuonut ilmi», he vastaavat: »Me uskomme siihen, mitä meille on ilmoitettu.
Ja kohta he torjuvat sen, mikä myöhemmin on ilmoitettu, vaikka se on
itse totuus, vahvistus siihen, minkä he jo omistavat.
[2:92]
Sano (heille, Muhammed): »Miksi te surmasitte Jumalan
profeettoja jo muinoin, jos muka olitte uskovaisia?»
[2:93]
Mooseskin tuli luoksenne mukanaan selvät todistukset
(Jumalan kaikkivaltiudesta), mutta kun hän oli poissa, te teitte
vasikankuvan palvoaksenne, koska olitte jumalattomia.
[2:94]
Entä kun Me solmimme liiton kanssanne (Siinain) vuoren
kohotessa ylitsenne ja sanoimme: »Pysykää lujasti siinä,
minkä olemme ilmoittanut teille, ja kuulkaa (sanojamme) »! He vastasivat:
»Me kuulemme ja uhmailemme». Heidän sydämensä kiintyi vasikan
palvontaan, ja he hylkäsivät Meidän liittomme. Sano (heille):
»Surkeata on se, mitä uskonne teille tarjoaa, jos muka olette uskovaisia.»
Sano: »Jos tulevan elämän asumukset Jumalan luona ovat todella
tarkoitetut ainoastaan teille eikä muille ihmisille (kuten
väitätte), niin toivokaa itsellenne kuolemaa (sillä onhan
teidän halattava majan muuttoa), jos pysytte totuudessa.»
[2:95]
Mutta he eivät tule koskaan halajamaan sitä, koske
he pelkäävät kättensä töiden seurauksia. Jumala
tuntee väärintekijät.
[2:96]
ja sinä havaitset heidät kiintyneiksi
tähän elämään enemmän kuin muut ihmiset,
enemmän kuin itse epäjumalanpalvelijatkaan. Moni heistä toivoisi
elävänsä tuhat vuotta; mutta eihän lainkaan vapauttaisi
häntä rangaistuksesta se, että elämä
pidennettäisiin. Jumala näkee, mitä he tekevät.
[2:97]
Sano (ihmisille, Muhammed): »Jos joku on Gabrielin
vihollinen, niin tietäköön, että juuri Gabriel Jumalan
toimesta on tämän Kirjoituksen valaissut sydämellesi
vahvistaakseen sillä, mitä oli ilmoitettu ennen sitä,
opastukseksi ja ilosanomaksi uskovaisille.»
[2:98]
Jos joku on Jumalan, hänen enkeleittensä,
apostoleittensa ja Gabrielin tai Mikaelin vihollinen, niin totisesti Jumala
(itse) on uskottomien vihollinen.
[2:99]
Olemmehan totisesti ilmaissut kauttasi selvät
tunnusmerkit, eivätkä ketkään muut kuin turmeltuneet
kiellä niitä.
[2:100]
Käykö aina niin, että kun teette liiton, osa
teistä hylkää sen? Totisesti useimmat heistä eivät
usko.
[2:101]
Ja kun Jumalan lähettiläs tulee heidän
luokseen vahvistaen sen, minkä he jo omistavat, niin osa heistä,
jotka olivat saaneet Pyhän kirjan, heittää Jumalan kirjan
selkänsä taakse, aivankuin eivät tietäisi mitään.
[2:102]
Ja he noudattavat sitä, mitä saatanat
vääristelivät Salomon hallituksen aikana. Kuitenkaan ei Salomo
ollut uskoton, vaan saatanat olivat luopioita sekä opettivat ihmisille
noituutta ja sellaista, mikä oli ilmaistu molemmille Baabelin enkeleille
Haarutille ja Maarutille. Nämä kaksi eivät sentään
opettaneet ketään sanomatta: »Me olemme teille vain kiusaukseksi;
älkää siis epäilkö (Jumalan johdatusta).» Noilta
kahdelta he oppivat sellaista, jolla he kylvävät eripuraisuutta
miehen ja hänen vaimonsa välille; mutta eivät he vahingoita
silläkään ketään Jumalan sallimatta. Kuitenkin he
oppivat sellaista, joka vahingoittaa heitä eikä hyödytä.
Totta kai he tietävät, että sillä, joka hankkii loitsuja,
ei totisesti ole mitään (hyvää) osaa kuolemanjälkeisessä
elämässä. Mistä surkeasta hinnasta
myyvätkään he sielunsa; jospa he vain tietäisivät sen!
[2:103]
Mutta jos he olisivat uskoneet ja karttaneet pahaa, niin
olisi palkkio Jumalalta ollut parempi. Jospa he vain tietäisivät sen!
[2:104]
Te jotka uskotte, älkää sanoko (Profeetalle):
»Ota vaari meistä», vaan sanokaa: »Katso meihin», ja olkaa te kuulijoita.
Niin, uskottomia odottaa tuskallinen rangaistus.
[2:105]
Eivät uskottomat niiden joukossa, joilla on Pyhä
kirja, eivätkä monijumalaiset soisi, että mitään
hyvää lähetetään teille Herraltanne, mutta
osoittaessaan laupeutta Jumala valitsee kenet tahtoo; niin, Jumala on rajaton
armonsa runsaudessa.
[2:106]
Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme
sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä,
että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?
[2:107]
Etkö tiedä, että taivasten ja maan yliherruus
kuuluu Jumalalle? Paitsi Jumalaa ei teillä ole ketään suojelijaa
eikä auttajaa.
[2:108]
Vai tahdotteko tehdä kysymyksiä profeetallenne
samalla tavalla, kuin muinoin kyseltiin kaikenlaista Moosekselta? Huomatkoon
se, joka valitsee epäuskon uskon asemesta, että hän eksyy
oikealta tieltä.
[2:109]
Monet niiden joukossa, joilla on Pyhä kirja,
toivoisivat voivansa saattaa teidät taas epäuskoisiksi sen
jälkeen, kun te kerran olette tulleet uskoon, koska he ovat kateellisia,
vaikka totuus onkin selvinnyt heille. Olkaa heitä kohtaan
sääliväisiä ja kärsivällisiä , kunnes Jumala
sanoo sanansa. Katso, Jumala on totisesti kaikkivoipa.
[2:110]
Rukoilkaa säännöllisesti ja antakaa almuja!
Kaiken hyvän, minkä teette sieluanne varten, te löydätte
Jumalan luona. Jumala näkee, mitä ikinä te teette.
[2:111]
Sanovatpa he: »Eivät ketkään muut
pääse Paratiisiin kuin juutalaiset ja kristityt.» Sellainen on
heidän mielihalunsa. Sano: »Esittäkää todistukset
väitteenne puolesta, jos tahdotte pysyä totuudessa.»
[2:112]
Toisin käy sen, joka uskossa alistuu Jumalan tahtoon
tehden hyvää; hän saa palkan Herraltansa: ei mikään
pelko valtaa heitä, eikä heidän tarvitse murehtia.
[2:113]
Juutalaiset sanovat: »Kristityt eivät noudata
todellisia perusteita», ja kristityt sanovat: »Juutalaisilla ei ole oikeaa
perustusta»; kuitenkin he lukevat Pyhää kirjaa. Samalla tavalla ovat
puhuneet nekin, jotka eivät mitään tiedä. Mutta
Ylösnousemuksen päivänä Jumala on ratkaiseva heidän
välisensä kiistaasiat.
[2:114]
Kuka tekee suurempaa vääryyttä kuin se, joka
estää toisia lähestymästä Jumalan
pyhäkköjä, jottei niissä Hänen nimeään
mainittaisi, ja aiheuttaa niiden sortumisen. Heille itselleen ei voi suoda
pääsyä niihin muuten kuin pelosta vavisten.
[2:115]
Heitä odottaa häpeä tässä
elämässä ja kauhea rangaistus tulevassa.
[2:116]
Jumalalle kuuluu Itä ja Länsi, ja mihin
käännyttekin, ovat Jumalan kasvot siellä; katso, Jumala sulkee
olemukseensa kaiken ja tietää kaiken.
[2:117]
Sanovatpa he: »Jumala on ottanut itselleen Pojan». Ei,
Hänelle yksin kunnia! Totisesti kaikki taivaassa ja maan
päällä on Hänen; kaikki ovat Hänelle kuuliaiset.
[2:118]
Hän on taivaan ja maan Luoja; kun Hän
päättää jonkun asian, sanoo Hän ainoastaan »Tapahdu!»
ja niin tapahtuu. Mutta ne jotka eivät mitään tiedä,
sanovat: »Miksi ei Jumala puhu meille, tai miksi emme saa tunnusmerkkiä?»
Niin puhuivat nekin, jotka ennen heitä elivät; heidän
sydämensä ovat samankaltaiset. Me olemme osoittanut merkit ihmisille,
jotka pysyvät varmoissa tiedoissa.
[2:119]
Sinut, Muhammed, olemme lähettänyt totuuden
ilmoittajaksi, ilosanoman julistajaksi ja varoittajaksi, eikä sinun
tarvitse olla vastuussa Helvetin tuleen joutuvista.
[2:120]
Mutta juutalaiset ja kristityt eivät mielisty sinuun,
paitsi ehkä kun noudattaisit heidän oppiaan. Sano: »Jumalan oma
ohjaus on totisesti oikea Johdatus.» Ja jos sinä seuraat heidän
pyyteitään kaiken sen jälkeen, mikä on osaksesi tullut, et
sinä totisesti ole löytävä suojelijaa etkä auttajaa
Jumalassa.
[2:121]
Ne, joille Pyhän kirjan olemme antanut ja jotka lukevat
sitä, niinkuin sitä lukea tulee, uskovat siihen, mutta ne jotka
kieltävät sen, ovat kadotuksen omat.
[2:122]
Israelilaiset, muistakaa armoani, jota Minä olen
teidän ylitsenne vuodattanut, sekä että olen korottanut
teidät kaikkien luotujen yli.
[2:123]
Ja pelätkää sitä päivää,
jolloin yksikään sielu ei voi tehdä
vähäisintäkään toisen puolesta, jolloin ei
mitään lunnaita oteta vastaan eikä mitään
välitystä hyväksytä, eikä kukaan saa toiselta
mitään apua.
[2:124]
Entä kun Herra koetteli Aabrahamia
käskyillään, ja tämä täytti ne? Hän sanoi:
»Tahdon totisesti tehdä sinut ihmisten uskonnolliseksi johtajaksi.»
Aabraham kysyi: »Teetkö samoin (ihmisten uskonnollisen johtajat)
jälkeläisistäni?» Hän vastasi: »Minun liittoni ei ulotu
väärämielisiin.»
[2:125]
Entä kun Me määräsimme temppelin
(Mekassa) ihmisten pyhäköksi ja turvapaikaksi sanoen: »Ottakaa
rukoushuoneeksenne paikka, mihin Aabraham pysähtyi (rukoilemaan)»? Me
velvoitimme Aabrahamin ja Ismaelin puhdistamaan pyhäkön niille, jotka
kulkueissa käyvät sen ympäri, jotka vetäytyvät sinne
mietiskelyyn, jotka siellä kumartavat ja heittäytyvät maahan.
[2:126]
Entä kun Aabraham sanoi: »Herrani, tee tämä
turvalliseksi seuduksi ja suo hedelmiäsi sen asukkaille, jos he uskovat
Jumalaan ja Viimeiseen päivään?» Hän vastasi: »Senkin, joka
on epäuskoinen, annan Minä nauttia lyhyen ajan; sitten olen
syöksevä hänet Tulen kidutukseen, joka on surkea matkan
pää.»
[2:127]
Kun Aabraham ja Ismael laskivat Herran huoneen perustuksen,
sanoivat he: »Herramme, ota vastaan tämä meiltä! Sinä,
yksin Sinä, suljet kaiken kuuloosi ja tietoosi.
[2:128]
Herra, tee meidät molemmat Sinulle alamaisiksi
(muslimeiksi) ja tee jälkeläisemme yhdeksi kansaksi ja seurakunnaksi,
joka on Sinulle alamainen. Osoita meille hartaudenharjoituksemme ja
sääli meitä. Sinä yksin olet totisesti
sääliväinen, Armahtaja.
[2:129]
Herra, lähetä myös profeetta heidän
omasta keskuudestaan heidän luokseen julistamaan heille ihmeelliset
ilmoituksesi, tunnusmerkkisi, opettamaan heille Pyhää kirjaa
sekä viisautta ja tekemään heidät puhtaaksi. Sillä
Sinä yksin olet totisesti mahtava, viisas.»
[2:130]
Kukapa muu hylkää Aabrahamin uskonnon kuin se,
joka pitää houkkana itseään? Olemmehan Me valinnut
hänet tässä elämässä, ja kuoleman jälkeen on
Aabraham totisesti kuuluva vanhurskasten joukkoon.
[2:131]
Kun hänen Herransa sanoi hänelle: »Alistu!»
hän vastasi: »Olen antautunut maailmojen Herran alamaiseksi».
[2:132]
Ja Aabraham velvoitti poikansakin tähän, ja samoin
Jaakob sanoen:»Poikani, Jumala on totisesti valinnut (tosi) uskonnon teille;
älkää siis kuolko, ennenkuin olette siihen alistuneet» .
[2:133]
Tai olitteko läsnä todistajina, kun Jaakobin
kuolema lähestyi ja hän sanoi pojalleen: »Ketä te aiotte
palvella kuolemani jälkeen?» He vastasivat: »Me palvelemme sinun ja isiesi
Aabrahamin, Ismaelin ja Iisakin Jumalaa, yhtä ainoata Jumalaa, ja olemme
Hänelle alamaisia.»
[2:134]
Se sukupolvi on siirtynyt pois. He saivat, mitä olivat
ansainneet. Te saatte, mitä te ansaitsette, ettekä vastaa siitä,
mitä he tekivät.
[2:135]
Sanovatpa he: »Kääntykää juutalaisiksi
tai kristityiksi, niin tulette oikealle tielle.» Vastatkaa: »Ei, me seuraamme
Aabrahamin oppia, koska hän oli oikeauskoinen (haniifi) eikä kuulunut
monijumalaisiin.»
[2:136]
Sanokaa: »Me uskomme Jumalaan ja siihen, mikä on
ilmoitettu meille ja mikä on ilmoitettu Aabrahamille, Ismaelille,
Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille,
[2:137]
siihen, mitä Mooses ja Jeesus ovat (Jumalalta
ilmoitettavaksi) saaneet ja mitä profeetat ovat saaneet julistettavaksi
Herraltansa. Emme tee mitään erotusta yhdenkään heidän
välillään, olemme antautuneet Hänelle alamaisiksi.» Jos he
sitten uskovat samoin kuin te, niin he ovat oikealla tiellä, mutta jos he
kääntyvät pois, niin he ovat luopioita. Jumala on oleva
riittävä suojasi heitä vastaan, sillä Hän on kuuleva
ja tietävä.
[2:138]
Me olemme Jumalan merkitsemiä, ja keneltä on
parempi saada tuntomerkkinsä kuin Jumalalta? Me olemme Hänen
palvelijoitaan.
[2:139]
Sano (Pyhät kirjoitukset omaaville):
»Kiistelittekö kanssamme Jumalasta, kun hän on sekä meidän
Herramme että teidän Herranne? Meillä on omat tekomme ja
teillä on omat tekonne, ja me turvaudumme Häneen
vilpittömästi.»
[2:140]
Vai sanotteko: »Aabraham, Ismael, Iisak ja jaakob ja
Israelin sukukunnat olivat totisesti joko juutalaisia tai kristittyjä?»
Sano: »Kumpi tietää paremmin, te vai Jumala? Ja kuka on
väärämielisempi kuin se, joka salaa todistuksen, jonka on saanut
Jumalalta? Eikä Jumala ole välinpitämätön siitä,
mitä te teette.»
[2:141]
Se sukupolvi on siirtynyt pois. Se on saanut, mitä oli
ansainnut; te saatte, mitä te ansaitsette. Ettekä te joudu vastaamaan
siitä, mitä he tekivät.