PART 12
[11:6]
Ei ole ainoatakaan eläintä tämän maan
päällä, jota Jumala ei ruokkisi, ja Hän tietää
sen tyyssijan ja kotipaikan. Kaikki tämä on selvillä (Jumalan
tiedon) Kirjassa.
[11:7]
Juuri Hän on luonut taivaat ja maan kuutena kautena, ja
hänen valtaistuimensa on vesien yllä, niin että hän voi
teitä koetella, nähdäkseen kuka teistä on paras teoissa. Ja
jos sanot: »Totisesti, teidät herätetään kuolleista», niin
ne, jotka ovat antautuneet epäuskon valtaan, vastaavat yhtä varmasti:
»Tämähän on ilmeistä noituutta.»
[11:8]
Ja jos Me viivytämme heidän tuomiotaan jonkin
aikaa, niin he varmasti ilkkuvat: »Mikähän sitä estelee?»
Totisesti sinä päivänä, jolloin se heidät saavuttaa,
ei sitä voida torjua. Ja se, jolle he nauroivat, on lankeava heidän
päällensä.
[11:9]
Jos Me annamme jonkun ihmisen maistaa armoamme ja sitten
otamme sen häneltä pois, totisesti hän silloin käy
epätoivoiseksi ja kiittämättömäksi.
[11:10]
Ja jos annamme hänen maistaa siunausta häntä
kohdanneen iskun jälkeen, niin hän kerskuu: »Paha lähti loitolle
minusta.» Hän käy todella omahyväiseksi,
pöyhkeileväksi.
[11:11]
Toisin ne, jotka ovat kärsivällisiä ja
hyviä tekoja harjoittavat; he ovat niitä, joille kuuluu
anteeksiantamus ja suuri palkinto.
[11:12]
Tahdotko sinä luopua jostakin sinulle
määrätystä tehtävästä, ja ahdistaako
rintaasi syystä, että he sanovat: »Miksi ei ole aarretta
lähetetty hänelle tai miksi ei enkeli tullut hänen kanssaan?»
Sinä olet ainoastaan varoittaja, ja Jumala valvoo yli kaiken.
[11:13]
Tai jos he sanovat: »Hän on kaiken keksinyt», vastaa
heille: »Tuokaa sitten kymmenen samanlaista sepittämäänne suuraa
ja huutakaa avuksenne ketä voitte Jumalan asemesta, jos olette
totuudessa.»
[11:14]
Jos he tällöin eivät vastaa sinulle, silloin
tiedä, että se (Koraani) totisesti on lähetetty maan
päälle Jumalan viisautena ja että muuta jumaluutta ei ole
olemassa kuin Hän. Oletteko siis oikeauskoisia (muslimeja)?
[11:15]
Ketkä ikinä tavoittelevat tämän maailman
elämää ja sen koreutta, heille Me annamme heidän tekojensa
täyden ansion mukaan jo tässä elämässä, eikä
mitään siitä heiltä vähennetä.
[11:16]
He ovat ihmisiä, joille tulevassa
elämässä ei ole varattuna muuta kuin tuli, jonka piirissä
heidän teoillaan ei ole mitään arvoa, ja kaikki, mitä he
toimittivat, raukeaa turhaan.
[11:17]
Heidän kaltaisensa ei ole hän, joka nojautuu
Herransa selvään todistukseen ja jolle Hänen todistajansa lukee
sitä (Koraania); tämän edellä oli jo Mooseksen Kirja
johdatuksena ja armona. Tämän (Mooseksen Kirjan) noudattajat uskovat
siihenkin (Koraaniin). Ja heimolle, joka ei siihen usko, on tuli varattu
asumukseksi. Älköön Sinulla siis olko mitään
epäilyksiä tässä asiassa. Totisesti, tämä on
Herrasi ilmoitus, mutta useimmat eivät siihen usko.
[11:18]
Ja kuka on nurjamielisempi kuin se, joka puhuu valhetta
Jumalaa vastaan? Sellaiset viedään Herransa eteen, ja todistajat
lausuvat: »He ovat niitä, jotka puhuivat valhetta Herraansa vastaan.»
Eikö ole totta, että Jumalan kirous painaa
väärämielisiä?
[11:19]
He pitävät ihmisiä loitolla Jumalan polulta
ja yrittävät tehdä sen mutkaiseksi. He ovat juuri niitä,
jotka eivät usko tulevaan elämään.
[11:20]
Nämä ihmiset eivät voi paeta
minnekään maan päältä, eivätkä he Jumalan
sijaan löydä muita auttajia. Kaksinkertainen on oleva heidän
rangaistuksensa, koska eivät he ymmärtäneet kuulla
eivätkä nähdä.
[11:21]
Nämä kuuluvat niihin, jotka ovat sielunsa
kadottaneet, ja heidän keksimänsä harhakuvat häviävät
heiltä olemattomiin.
[11:22]
He ovat kiistämättä niitä, jotka
kärsivät pahimman häviön tulevassa elämässä.
[11:23]
Mutta ne, jotka uskovat ja tekevät hyvää
sekä pysyvät nöyrinä Herransa edessä, ovat paratiisin
perijöitä; siellä he saavat asua.
[11:24]
Nämä kahdenlaiset ihmiset ovat verrattavissa
toisiinsa niinkuin sokeat ja kuurot näkeviin ja kuuleviin. Voivatko
nämä olla toistensa tasolla? Ettekö ymmärrä sitä?
[11:25]
Me lähetimme Nooan hänen kansansa luo, ja hän
sanoi: »Minä olen totisesti varoittava teitä selvästi,
[11:26]
ettette palvelisi ketään muuta kuin Jumalaa.
Totisesti, minä pelkään sitä tuomiota, joka tuskan
päivänä teille langetetaan.»
[11:27]
Silloin hänen kansansa uskottomain johtomiehet
sanoivat: »Huomaamme, että olet vain meidän kaltaisemme ihminen;
huomaamme myös, että sinua seuraavat vain meistä halvimmat,
joilla on pintapuolinen arvostelukyky; ja me näemme, ettet ole meitä
etevämpi. Itse asiassa me pidämme sinua valehtelijana.»
[11:28]
Hän sanoi: »Oi kansani, oletteko ottaneet huomioon,
että minä saatan nojautua Herraltani tulleisiin selviin todistuksiin?
Hän on osoittanut minulle armoaan, mutta se on teidän katseiltanne
kätketty. Tulisiko meidän sitten väkisin tyrkyttää
teille sitä, kun kerran olette vastahakoisia?
[11:29]
Oi kansani! En myöskään pyydä sen vuoksi
teiltä mitään rikkauksia. Minun palkkani on yksin Jumalan
huostassa, enkä aio karkoittaa niitä, jotka uskovat. Totisesti, he
saavat kohdata Herransa, mutta minä näen, että te olette
tietämätöntä kansaa.
[11:30]
Oi kansani! Kuka auttaa minua Jumalaa vastaan, jos ajan
heidät pois? Ettekö jo ymmärrä?
[11:31]
Enkä sano teille, että minulla on Jumalan aarteet,
en myöskään tiedä näkymättömiä asioita
enkä sano olevani enkeli. En liioin sano niistä, jotka teidän
silmissänne ovat halveksittavia, ettei Jumala suo heille mitään
hyvää. Jumala tietää parhaiten, mitä heillä on
sisimmässään; totisesti, jos toisin puhuisin, olisin yksi
väärämielisistä.»
[11:32]
He sanoivat: »Oi Nooa! Olet väitellyt kanssamme
etkä väsy kanssamme väittelemään, osoita siis,
mitä meille lupaat, jos olet totuudellinen.
[11:33]
Hän sanoi: »Jumala yksin on sen osoittava, jos tahtoo,
ettekä te voi Häntä väistää.
[11:34]
Eikä minun neuvomiseni teitä hyödytä,
vaikkapa miten pyrkisin teitä neuvomaan, jos Jumala tahtoisi
eksyttää teidät tieltä. Hän on teidän Herranne,
ja hänen luokseen on teidän jälleen palattava.»
[11:35]
Jos he sanovat: »Hän on tuon keksinyt», niin vastaa:
»Jos olen sen itse keksinyt, niin se olkoon minun syntini, mutta minä olen
viaton teidän tekemiinne synteihin.»
[11:36]
Ja Nooalle ilmoitettiin: »Kukaan kansastasi ei ole uskova
lukuunottamatta niitä, jotka jo ennestään ovat uskoneet.
Älä ole huolissasi heidän teoistaan.
[11:37]
Rakenna arkki Meidän silmiemme edessä ja
Meidän käskystämme, äläkä puhu minulle
niistä, jotka väärin tekevät. Totisesti heidät
hukutetaan.»
[11:38]
Ja hän rakensi arkin, ja joka kerran, kun hänen
kansansa johtomiehet kulkivat hänen ohitseen, he nauroivat hänelle.
Hän sanoi: »Jos nauratte meille, niin totisesti me tulemme vielä
nauramaan teille, kuten te nyt teette.
[11:39]
Silloin tulette tietämään, kenet
yllättää häpeällinen rangaistus ja kenelle langetetaan
ikuisen tuskan tuomio.»
[11:40]
Näin oli siihen saakka, kunnes Meidän
käskymme annettiin ja tulivuori purkautui, ja Me sanoimme: »Kuljeta
arkkiin kaksi jokaista lajia, uros ja naaras, sekä perheesi, paitsi
niitä, joista määrättiin jo aikaisemmin, ynnä kaikki
uskovaiset.» Ja niitä, jotka uskoivat hänen kanssaan, oli vain
jokunen.
[11:41]
Ja Nooa sanoi: »Astukaa arkkiin, ja Jumalan nimessä se
purjehtikoon ja määränpäähänsä
pysähtyköön. Totisesti, Herrani on anteeksiantavainen,
armollinen.»
[11:42]
Ja se purjehti heidän kanssaan keskellä
vuorenkorkuisia aaltoja, ja Nooa huusi pojalleen, joka oli rannalla: »Oi
poikani! Tule meidän mukaamme, äläkä ole niiden kanssa,
jotka eivät usko.»
[11:43]
Hän vastasi: »Lähden turvaan jollekin vuorelle, se
suojelee minut vedeltä.» Nooa sanoi: »Tänään ei ole kukaan
muu Jumalan käskyltä suojassa kuin se, jolle Hän osoittaa armoaan.»
Ja aalto erotti heidät toisistaan, ja hän joutui niiden joukkoon,
jotka hukkuivat.
[11:44]
Ja myöhemmin kuului käsky: »Maa, niele vetesi!
Taivas, lakkaa satamasta!» Silloin vesi laskeutui ja käsky oli
täytetty. Ja arkki pysähtyi al-Dzuudin kohdalla. Ja
[11:45]
Nooa huusi Herralleen ja sanoi: »Totisesti, poikani kuuluu
perheeseeni, ja Sinun lupauksesi on totta, ja Sinä olet tuomareilta
oikeamielisin.»
[11:46]
Hän sanoi: »Oi Nooa! Totisesti, hän on perheesi
ulkopuolella; hänen tekonsa ovat pahat; älä siis pyydä
Minulta sellaista, mistä sinulla ei ole tietoa. Totisesti, Minä
varoitan sinua. ettet joutuisi tietämättömien joukkoon.»
[11:47]
Nooa sanoi: »Herrani, varjele minua
pyytämästä Sinulta sellaista, mistä minulla ei ole
mitään tietoa. Ja ellet Sinä anna minulle anteeksi ja osoita
minulle armoasi, olen kuuluva kadotettujen joukkoon.»
[11:48]
Silloin kuului ääni: »Oi Nooa! Lähde rauhassa
luotamme, ja siunattuja olkaa sinä ja ne kansat, jotka syntyvät sinun
seurassasi olevista. Ja kansoja on tuleva, joille annamme nautintoja, mutta
joita sitten on kohtaava Meidän tuskallinen tuomiomme.»
[11:49]
Tässä on kerrottu muutamista tapahtumista, joita
et ole nähnyt, mutta jotka Me sinulle ilmoitamme. Et sinä eikä
sinun kansasi niistä ennen tiennyt. Ole siis kärsivällinen!
Totisesti, määränpää kuuluu niille, jotka Jumalaa
pelkäävät.
[11:50]
Aadin heimon luokse Me lähetimme heidän
veljensä Huudin. Tämä sanoi: »Oi kansani, palvelkaa Jumalaa,
teillä ei ole muuta jumaluutta kuin Hän; te elätte
harhakuvitelmissanne.
[11:51]
Oi kansani! En pyydä siitä teiltä
mitään palkkaa; minun palkkani on Jumalan
[11:52]
Oi kansani! Pyytäkää anteeksiantoa
Herraltanne ja kääntykää sitten Hänen puoleensa.
Hän antaa taivaan lähettää teille runsaan sateen ja
Hän antaa teille uutta voimaa entisen lisäksi. Älkää
enää kääntykö syntiä tekemään.»
[11:53]
He sanoivat: »Oi Huud! Sinä et ole tuonut meille
mitään selviä todistuksia, joten emme aio puheittesi perusteella
hylätä jumaliamme emmekä voi sinua uskoa.
[11:54]
Emme sano muuta kuin että jotkut jumalistamme ovat
saaneet sinut pahuuden valtaan.» Hän sanoi: »Totisesti, minä huudan
Jumalan todistajakseni, ja todistakaa tekin, että minulla ei ole
mitään osuutta siihen, jonka te asetatte Jumalan rinnalle.
[11:55]
Jättäkää Jumala eroon; saattakaa sitten
suunnitelmanne minua vastaan päätökseen
viivyttelemättä.
[11:56]
Totisesti, minä luotan Jumalaan, minun ja
teidänkin Herraanne. Ei ole yhtäkään olentoa, johon
Hän ei voi tarttua tukasta. Totisesti, minun Herrani kulkee oikeata
tietä.
[11:57]
Ja jos te sitten käännytte pois, minä olen jo
joka tapauksessa ilmoittanut teille sen sanoman, jota tuomaan minut luoksenne
lähetettiin. Herrani on asettava teidän seuraajaksenne toisen kansan,
ja te ette voi vahingoittaa Häntä vähääkään.
Totisesti, Herrani valvoo kaikkea.»
[11:58]
Ja kun Meidän käskymme seurasi, Me armossamme
pelastimme Huudin ja ne, jotka hänen laillaan uskoivat; ja Me pelastimme
heidät hirvittävästä rangaistuksesta.
[11:59]
He olivat Aadin heimoa, jotka hylkäsivät Herransa
merkit ja olivat tottelemattomia Hänen lähettiläilleen, mutta
seurasivat jokaisen totuutta vihaavan itsevaltiaan käskyjä.
[11:60]
Heitä on kohtaava kirous tässä maailmassa ja
ylösnousemuksen päivänä. Eikö ole totta, että Aad
ei tahtonut uskoa Herraansa? Hävitköön Aad, Huudin kansa.
[11:61]
Ja Tamuudin heimon luokse Me lähetimme heidän
veljensä Saalihin. Tämä sanoi: »Oi kansani! Palvelkaa Jumalaa;
teillä ei ole muita jumaluuksia kuin Hän. Hän loi teidät
tästä maasta ja antoi teidän siinä asua. Sentähden
pyytäkää anteeksiantamusta Häneltä ja palatkaa sitten
Hänen luoksensa. Totisesti, Herrani on lähellä, Hän vastaa
teille.»
[11:62]
He sanoivat: »Oi Saalih, sinä olet ollut keskuudessamme
tätä ennenkin. Sinuun panimme toivomme; kiellätkö sinä
meitä palvelemasta sitä, mitä isämme palvelivat? Ja me
toden teolla epäilemme suuresti sitä, mihin meitä kehoitat.»
[11:63]
Hän sanoi: »Oi kansani! Oletteko ajatelleet sitä,
että jos minä nojaudun Herrani selvään todistukseen ja
Hän on suonut minulle omaa armoaan, kuka silloin auttaisi minua Jumalaa
vastaan, jos olisin Hänelle tottelematon? Sentähden te vain saatatte
minut turmioon.
[11:64]
Oi kansani, tämä naaraskameli on Jumalan, se on
merkkinä teille; antakaa sen käydä Jumalan laitumella
älkää tehkö sille mitään vahinkoa, ettei pikainen
rangaistus teitä yllättäisi.»
[11:65]
Mutta he katkaisivat sen polvijänteet; silloin Saalih
sanoi: »Nauttikaa elämästä kolme päivää
sisällä asunnoissanne. Tämä on lupaus, jota ei ole
mahdollista väittää vääräksi.»
[11:66]
Sitten, kun Meidän käskymme täyttyi, Me
armossamme pelastimme Saalihin ja ne, jotka hänen laillaan uskoivat, tuon
päivän häpeästä. Totisesti, sinun Herrasi on
kaikkivaltias, kaikkivoipa.
[11:67]
Ja jylisevä melu yllätti ne, jotka olivat
väärin tehneet; heistä tuli vainajia, joiden ruumiit viruivat
heidän kodeissaan,
[11:68]
ikäänkuin he eivät olisi milloinkaan
siellä eläneet. Eikö ole totta, että Tamuud ei uskonut
Herraansa? Hävitköön Tamuud!
[11:69]
Ja totisesti, Meidän lähettiläämme
tulivat Aabrahamin luokse tuoden iloisia uutisia; he tervehtivät: »Rauha!»
Hän vastasi: »Rauha!» ja kotvan kuluttua hän tarjosi heille
paistettua vasikkaa.
[11:70]
Mutta kun hän näki, etteivät heidän
kätensä ojentuneet sitä kohti, hän oudoksui heitä ja
tunsi pelkoa heitä kohtaan. He sanoivat: »Älä pelkää,
totisesti, meidät on lähetetty Lootin kansan luokse.»
[11:71]
Ja Aabrahamin vaimo seisoi myös siinä ja sattui
nauramaan; silloin ilmoitimme hänelle iloisen lupauksen Iisakista ja
Iisakin pojasta Jaakobista.
[11:72]
Hän sanoi: »Voi minua, voinko minä
synnyttää, vaikka olen näin vanha, ja mieheni tässä on
myös iäkäs. Tämä on tosiaankin merkillinen
[11:73]
He vastasivat: »Ihmetteletkö sinä Herrasi
määräystä? Jumalan armo ja Hänen siunauksensa tulkoot
teidän, tämän huonekunnan osaksi. Totisesti, Hän on
ylistetty, ylevä.»
[11:74]
Kun Aabrahamin pelko oli haihtunut ja hän oli saanut
kuulla iloisesta sanomasta, hän alkoi kiistellä kanssamme Lootin
kansasta.
[11:75]
Totisesti, Aabraham oli sangen lempeä,
sääliväinen ja hurskas.
[11:76]
»Oi, Aabraham, jätä tämä asia omaan
menoonsa, totisesti Herrasi käsky on tullut, ja Lootin kansan on kohtaava
tuomio, jota ei voi väistää.»
[11:77]
Ja kun lähettiläämme menivät Lootin
luokse, tämä oli kansansa takia ahdistuksessa ja halusi
sydämessään heitä auttaa ja sanoi: »Tämä on
tuskan päivä.»
[11:78]
Ja hänen kansansa ryntäsi hillittömästi
hänen luokseen, ja he olivat jo ennestään harjaantuneet ilkitekoihin.
Loot sanoi: »Oi, kansani, tässä ovat tyttäreni! He ovat
puhtaampia teitä varten, kunnioittakaa siis Jumalaa,
älkääkä häväiskö minua vieraitteni
edessä. Eikö yhtään siveätä miestä ole
joukossanne?»
[11:79]
He sanoivat: »Sinä tiedät perin hyvin, ettei
meillä ole mitään oikeutta tyttäriisi, ja tiedät
myös aivan hyvin. mitä me haluamme.»
[11:80]
Hän sanoi: »Toivon, että minulla olisi voimaa
vastustaa teitä tai luja tuki, mihin turvautuisin.»
[11:81]
Lähettiläät sanoivat: »Oi Loot, me olemme
totisesti Herrasi lähettiläitä, vihollisesi eivät
ikinä kykene ojentamaan käsiänsä sinua vastaan. Lähde
siis matkaan perheinesi, niin kauan kuin vielä on yötä
jäljellä, äläkä salli kenenkään
seuralaisistasi paitsi vaimosi katsoa taakseen. Totisesti, se mitä
tapahtuu heille, on myös tapahtuva hänelle. Aamu on oleva heidän
määrähetkensä. Eikö aamu olekin lähellä?»
[11:82]
Ja kun Meidän määrämme täyttyi, Me
käänsimme heidän asuinsijansa ylösalaisin ja annoimme sataa
heidän päälleen tulisia kiviä, kerroksen toisensa,
päälle;
[11:83]
ne oli Herrasi tarkasti merkinnyt. Ja tuo paikka ei sijaitse
kaukana näistä väärämielisistä ihmisistä.
[11:84]
Ja Midianin (heimon) luo Me lähetimme heidän
veljensä Shuaibin. Hän sanoi: »Oi, kansani! Palvelkaa Jumalaa,
teillä ei ole muuta jumaluutta kuin Hän. Älkää antako
vajavaista mittaa tai painoa. Minä kyllä näen teidän
hyvinvointinne, ja minä totisesti pelkään, että suuren
päivän tuomio kohtaa teidät.
[11:85]
Oi kansani! Antakaa täysi mitta ja punnitkaa
rehellisesti. Älkää kavaltako ihmisten omaa
älkääkä levittäkö turmelusta maan
päällä pahaa tehden.
[11:86]
Jumalan suoma ansio on parasta teille, jos kuulutte
uskovaisiin, ja minä en ole teidän vartijanne.»
[11:87]
He sanoivat: »Oi, Shuaib! Vaatiiko sinun rukouksesi,
että me luopuisimme siitä, mitä isämme palvelivat, tai
ettemme menettelisi omaisuutemme suhteen mielemme mukaan? Totisesti olet
lempeä, hurskas.»
[11:88]
Hän lausui: »Oi kansani! Tietäkää,
että minä voin nojautua Herrani selvään todistukseen ja
Hän on varannut minulle ihanan palkinnon. Minä en halua kilpailla
kanssanne sellaisessa, mistä olen teitä kieltänyt. Edistän
ainoastaan teidän parastanne niin paljon kuin kykenen. Ja minun
menestykseni mitta on yksin Jumalan vallassa. Häneen minä luotan ja
Hänen luokseen minä palaan.
[11:89]
Oi kansani! Älkää antako vastahakoisuutenne
minua kohtaan tuottaa teille samanlaisia onnettomuuksia kuin ne, jotka
kohtasivat Nooan kansaa tai Huudin kansaa tahi Saalihin kansaa; ja Lootin kansa
ei ole kaukana teistä.
[11:90]
Anokaa siis anteeksiantoa Herraltanne ja
kääntykää sitten Hänen puoleensa. Totisesti, minun
Herrani on armollinen, lempeä. »
[11:91]
He sanoivat: »Oi Shuaib! Me emme ymmärrä
paljoakaan siitä, mitä puhut, ja me huomaamme sinut heikoksi
rinnallamme ja vain heimosi tähden emme ole kivittäneet sinua
kuoliaaksi, sillä sinä et mahda mitään meitä vastaan.»
[11:92]
Hän lausui: »Oi kansani, onko heimoni teidän
mielestänne mahtavampi kuin Jumala? Hänet te olette halveksien
heittäneet selkänne taakse. Totisesti, minun Herrallani on vallassaan
kaikki, mitä te teette.
[11:93]
Oi kansani, toimikaa edelleen paikoillanne, niin toimin
totisesti minäkin. Aikanaan tulette tietämään, kenet kohtaa
tuomio, joka saa hänet häpeämään, ja huomaatte
myös, kuka on valehtelija. Odottakaa siis; totisesti, teidän
rinnallanne odotan minäkin.»
[11:94]
Ja kun Meidän määrämme täyttyi, me
pelastimme armostamme Shuaibin ja hänen kanssaan uskovat. Ja jylisevä
melu yllätti ne, jotka olivat väärin tehneet, niin että
heidän ruumiinsa paiskautuivat maahan heidän kodeissaan,
[11:95]
ikäänkuin eivät olisi milloinkaan siellä
eläneetkään. Eikö tämä ole totta?
»Hävitköön Midianin kansa, kuten kävi myös Tamuudin.»
[11:96]
Ja totisesti Me lähetimme Mooseksen tunnusmerkkimme ja
selvät valtuudet mukanaan
[11:97]
Faraon ja hänen johtomiestensä luokse; mutta he
noudattivat vain Faraon käskyä, mutta Faraon käsky ei ollut
oikeamielinen.
[11:98]
Hän on johtava kansaansa ylösnousemuksen
päivänä ja saattava heidät tulen omiksi; ja turmioon
käy heidän kulkunsa.
[11:99]
Ja kirous seuraa heitä tässä
elämässä sekä ylösnousemuksen päivänä:
paha on oleva se palkka, joka heille maksetaan.
[11:100]
Nämä ovat kertomuksia kaupungeista, joita olemme
sinulle esittänyt, ja jotkut näistä kaupungeista ovat vielä
pystyssä ja toiset taas raunioina.
[11:101]
Me emme tehnyt niille vääryyttä, vaan itse ne
tuhosivat itsensä; sillä mitään hyötyä
heillä ei ollut jumalista, joita he huusivat avukseen Jumalan sijasta, kun
Herrasi käsky heidät saavutti. Nuo jumalat jouduttivat vain heidän
turmiotaan.
[11:102]
Sellainen on Herrasi kuritus, kun Hän tarttuu
kaupunkiin, joka on väärämielinen. Totisesti, Hänen
kurituksensa on tuskallinen,
[11:103]
Tässä on totisesti merkki sille, joka
pelkää tulevaista rangaistusta. Tuona päivänä ihmiskunta
kootaan yhteen, ja se on todistuksien päivä.
[11:104]
Me siirrämme sen tulon vain määräajaksi.
[11:105]
Kun tuo päivä saapuu, silloin ei ainoakaan voi
puhua muuten kuin Hänen luvallaan, niin että jotkut heistä
kokevat ahdistusta, toiset onnea.
[11:106]
Onnettomien osana on joutua tuleen, jossa he saavat parkua
ja voihkia,
[11:107]
pysyen siellä niin kauan kuin taivaat ja maa ovat
olemassa, ellei Herrasi toisin salli. Totisesti, sinun Herrasi saattaa
tehdä kaiken, mitä haluaa.
[11:108]
Mutta onnellisten osana on oleva puutarha, jossa he saavat
viipyä niin kauan kuin taivaat ja maa ovat olemassa, ellei Herrasi toisin
suvaitse. Tämä on lahja, jota ei pois oteta.
[11:109]
Siksi älä ole epätietoinen siitä,
mitä nämä ihmiset palvelevat. He palvelevat vain sitä,
mitä heidän isänsä palvelivat ennen heitä. Ja Me
annamme heille heidän täyden palkkansa, mitään
vähentämättä.
[11:110]
Totisesti, Me annoimme Moosekselle Kirjan, ja sitten he
joutuivat sen johdosta kiistaan. Ja ellei Herrasi sana olisi ollut jo
aikaisemmin annettu, olisi asia ratkaistu heidän välillään,
mutta he epäilivät sitä kuitenkin.
[11:111]
Sinun Herrasi on todella maksava kaikille täyden palkan
heidän teoistaan. Totisesti, Hän tietää, mitä he
tekevät.
[11:112]
Pysy siis lujana, kuten sinua on käsketty, samoin kuin
hänkin, joka sinun laillasi on kääntynyt Jumalan puoleen,
älkääkä olko nurjamielisiä. Totisesti, Hän
näkee, mitä te teette.
[11:113]
Älkää turvautuko niihin, jotka tekevät
väärin, muuten joudutte tulen saaliiksi, ja älköön
teillä paitsi Jumalaa olko muita ystäviä, sillä silloin te
ette saa apua.
[11:114]
Ja suorittakaa rukouksenne päivän alkaessa ja sen
päättyessä sekä yön ensi hetkinä. Totisesti,
hyvät teot poistavat pahat. Tämä on kehoituksena niille, jotka
muistavat.
[11:115]
Pysy lujana. sillä Jumala ei haaskaa niiden palkkaa,
jotka hyvää tekevät.
[11:116]
Miksi ei siis ennen teitä eläneiden sukupolvien
keskuudessa ollut ihmisiä, joilla olisi ollut kylliksi viisautta
kieltääkseen toisia pahuutta tekemästä maan
päällä, lukuunottamatta niitä harvoja heistä, jotka
pelastimme; mutta väärämieliset seurasivat varakkaita, ja he
olivat syntisiä.
[11:117]
Eikä ollut Herrasi mielen mukaista tuhota ainoatakaan
kaupunkia epäoikeudenmukaisesti, jos sen asukkaat olivat hyviä.
[11:118]
Ja mikäli Herrasi olisi tahtonut, Hän olisi voinut
saattaa koko ihmissuvun yhdeksi ainoaksi yhteisöksi. Mutta he jatkavat
kiistelemistään,
[11:119]
lukuunottomatta niitä, joille Herrasi on armollinen. Ja
sitä varten Hän on heidät luonut. Herrasi
[11:120]
Ja kaikki, mitä Me kerromme sinulle
lähettiläistä, on tarkoitettu vahvistamaan sinun
sydäntäsi; ja tämän (suuran) kautta sinä saat
tietää totuuden, ja uskovaisille se on kehoituksena ja muistutuksena.
[11:121]
Ja sano niille, jotka eivät usko: »Tehkää
edelleenkin työtä kukin paikallanne, totisesti, me teemme myös.
[11:122]
Ja odottakaa; totisesti, mekin odotamme.»
[11:123]
Ja Jumalalle kuuluvat näkymättömät asiat
niin taivaassa kuin maan päällä, ja Hänen tykönsä
on kaikki palaava. Palvelkaa siis Häntä ja luottakaa Häneen.
Sinun Herrasi ei ole välinpitämätön siitä, mitä
teet.
Yûsuf
Ylistys Jumalalle, maailmojen
Valtiaalle,
[12:1]
Alif. Laam. Raa. Nämä ovat selvän Kirjan
säkeistöjä.
[12:2]
Olemme totisesti lähettänyt
ylhäältä tämän arabialaisen Koraanin, jotta te
voisitte ymmärtää.
[12:3]
Me aiomme kertoa sinulle erään kertomuksista
parhaimpia ilmaisten sen sinulle tällä Koraanilla, sillä
tätä ennen sinä kuuluit niiden joukkoon, jotka olivat
tietämättömiä.
[12:4]
Kun Joosef lausui isälleen: »Oi isäni, olen
totisesti nähnyt yksitoista kiertotähteä sekä auringon ja
kuun; olen nähnyt niiden kumartuvan edessäni», niin
[12:5]
tämä sanoi: »Oi poikani! Älä kerro
näkyäsi veljillesi, muuten he ryhtyvät salahankkeisiin sinua
vastaan. Saatana on totisesti ihmissuvun ilmeinen vihollinen.
[12:6]
Tällä tavoin on Herrasi valitseva sinut ja
opettava sinulle näiden tapahtumien selityksen, ja Hän on täysin
käsin siunaava sinut ja Jaakobin lapset, niinkuin Hän tätä
ennen siunasi esi-isäsi Aabrahamin ja Iisakin. Totisesti, sinun Herrasi on
tietävä, viisas.»
[12:7]
Joosefin ja hänen veljiensä kertomuksessa on
todella selvät merkit niille, jotka tutkistelevat.
[12:8]
Niinpä he lausuivat: »Todellakin Joosef veljensä
kera on isällemme rakkaampi kuin me, vaikka me kuulumme samaan veljien
joukkoon. Totisesti, isämme on ilmeisessä harhassa.
[12:9]
Surmatkaa Joosef tai karkoittakaa hänet jonnekin
vieraaseen maahan, jotta isänne kasvot kokonaan
kääntyisivät teidän puoleenne ja teistä saattaisi
senjälkeen tulla onnellisia.»
[12:10]
Muuan heidän joukostaan sanoi: »Alkää
surmatko Joosefia, vaan laskekaa hänet jonkun kaivon pohjalle, jolloin
jotkut matkamiehet kenties ottavat hänet mukaansa, jos tahdotte hankkeenne
toteuttaa.»
[12:11]
He sanoivat: »Oi isämme, mikä on syynä
siihen, ettet usko meidän huostaamme Joosefia? Suommehan totisesti
hänelle vain hyvää.
[12:12]
Lähetä hänet huomenna kanssamme, niin
hän voi huvitella ja leikkiä; kyllä me vartioimme
häntä visusti.»
[12:13]
Hän vastasi: »Minua todellakin huolestuttaa
lähettää hänet teidän kanssanne, ja pelkään
suden syövän hänet, jos ette pidä huolta
hänestä.»
[12:14]
He lausuivat: »Jos susi hänet söisi, vaikka
meitä on näin monta, niin me silloin hukassa ensiksi olisimme.»
[12:15]
Kun he sitten ottivat hänet mukaansa ja sopivat
siitä, että laskevat hänet kaivon pohjalle, niin Me ilmoitimme
hänelle silloin: »Totisesti, Sinä olet vielä kerran kertova
heille tästä heidän teostaan, kun he eivät sinua tunne.»
[12:16]
Ja illansuussa he palasivat isänsä luo itkien.
[12:17]
He sanoivat: »Oi isämme! Me juoksimme kilpaa
keskenämme ja jätimme Joosefin matkatavaroittemme luokse, ja silloin
susi söi hänet; mutta sinä et ota uskoaksesi meitä, vaikka
puhumme totta.»
[12:18]
Ja he toivat hänen paitansa, jonka olivat tahrineet
muulla verellä. Jaakob sanoi: »Te olette keskenänne suunnitelleet
tämän. Minun on nyt totisesti hillittävä mieleni, ja
minä rukoilen Jumalalta apua kestääkseni asian, josta kerrotte.»
[12:19]
Ja matkue saapui niille tienoin ja lähetti kaivolle
vedenkantajan, joka laski sankonsa siihen. Hän huudahti: »Mikä onni!
Täällähän on poika.» He ottivat hänet talteen kuin
kauppatavaran, mutta Jumala tiesi, mitä he tekivät.
[12:20]
Ja he möivät hänet halvalla hinnalla,
muutamista hopearahoista; sillä hän oli heille rasitukseksi.
[12:21]
Ja egyptiläinen, joka hänet osti, sanoi
vaimolleen: »Pidä hänet vieraan arvossa! Hänestä saattaa
olla meille hyötyä, tai ehkäpä otamme hänet omaksi
pojaksemme.» Tällä tavoin Me annoimme Joosefille tuossa maassa
olinpaikan opettaaksemme hänelle näiden tapahtumien selityksen.
Jumala ilmaisee itsensä käskyssään, mutta useimmat ihmiset
eivät sitä ymmärrä.
[12:22]
Ja kun Joosef pääsi miehuutensa täyteen
voimaan, Me annoimme hänelle viisauden ja ymmärryksen. Juuri
tällä tavoin me palkitsemme ne, jotka hyvää tekevät.
[12:23]
Ja nainen, jonka talossa Joosef asui, halusi tämän
antautuvan hänelle, ja hän sulki ovet ja sanoi: »Tule luokseni,
joudu.» Hän vastasi: »Jumala on minun turvani. Totisesti, Herrani on
suonut minulle asumuksista parhaan, ja väärämieliset eivät
milloinkaan menesty.»
[12:24]
Ja nainen oli lujasti päättänyt saada
Joosefin, ja tämä olisi suostunut häneen, ellei olisi
nähnyt Herransa voimaa. Tämä tapahtui siinä tarkoituksessa,
että Me olisimme voinut torjua synnin ja riettauden hänen luotaan.
Totisesti, hän oli Meidän uskollisia palvelijoitamme.
[12:25]
Ja he juoksivat kilpaa ovelle. Silloin nainen repi
hänen paitansa rikki takaa, ja he tapasivat molemmat hänen
aviomiehensä lähellä ovea. Nainen huudahti: »Mikä muu on
sellaisen palkka, joka toivoo pahaa vaimollesi, kuin vankila tai tuskallinen
rangaistus?»
[12:26]
Joosef sanoi: »Hän se halusi vietellä minut.»
Eräs vaimon huonekuntaan kuuluva todisti: »Jos hänen paitansa on
revitty edestä, niin nainen puhuu totta ja mies valehtelee.
[12:27]
Mutta jos hänen paitansa on revitty takaa, niin nainen
valehtelee ja mies puhuu totta.»
[12:28]
Kun aviomies siis huomasi, että paita oli revitty
takaa, hän lausui: »Totisesti, tämä on sinun naisellisia
juoniasi. Teidän viekkautenne on suuri.
[12:29]
Oi Joosef! Älä välitä tästä.
Ja sinä, vaimo, pyydä anteeksi syntiäsi! Totisesti, sinä
kuulut syntisten joukkoon.»
[12:30]
Ja kaupungin naiset sanoivat: »Päällikön
vaimo haluaa nuoren palvelijansa antautuvan hänelle, hän on
mielettömästi rakastunut mieheen. Totisesti, huomaamme hänen
selvästi hairahtuneen.»
[12:31]
Mutta kun vaimo kuuli heidän puheistaan, hän
kutsutti heidät luokseen ja valmisti heille aterian, ja hän antoi
kullekin veitsen ja sanoi: »Joosef, tule heidän eteensä.» Kun he
näkivät hänet, he ylistivät häntä suuresti,
haavoittivat käsiään ja huudahtivat: »Pyhä Jumala! Tämä
ei ole ihmisolento. Hänhän ei voi olla muu kuin ylevä enkeli.»
[12:32]
Vaimo lausui: »Juuri hänen tähtensä te
soimasitte minua, ja totta on, että minä halusin hänen
antautuvan itselleni, mutta hän varjeli itsensä. Mutta jos hän
ei tee sitä, mitä minä vaadin, niin totisesti hänet pannaan
vankilaan ja hän on kuuluva kunniattomien joukkoon.»
[12:33]
Joosef sanoi: »Herra, vankila on minulle mieluisampi kuin
se, mihin he minua viettelevät, ja ellet Sinä käännä
minusta heidän aikeitaan, niin he houkuttelevat minut puoleensa, ja joudun
pimitettyjen joukkoon.»
[12:34]
Senvuoksi Jumala kuuli hänen rukouksensa ja torjui
hänestä heidän aikeensa. Totisesti, Hän on kaikkikuuleva,
kaikkitietävä.
[12:35]
Silloin he kaikista merkeistä huolimatta harkitsivat
parhaaksi panna hänet joksikin aikaa vankilaan.
[12:36]
Ja kaksi nuorta miestä joutui vankilaan hänen
kanssaan. Toinen heistä sanoi: »Uneksin pusertavani viiniä.» Ja
toinen lausui: »Minä uneksin kantavani leipää pääni
päällä ja lintujen syövän sitä. Selitä
tämä meille; me näemme totisesti, että olet niitä,
jotka tekevät hyvää.»
[12:37]
Joosef vastasi: »Teille kahdelle ei ennätetä tuoda
sitä ruokaa, jota ravinnoksenne annetaan, sillä minä olen
lopettanut unienne selityksen ennenkuin teille tuodaan ruokaa. Sillä
tämän Herrani on minulle opettanut. Minä olen luopunut
sellaisten ihmisten opista, jotka eivät usko Jumalaan ja ovat niitä,
jotka kieltävät tulevan elämän.
[12:38]
Minä seuraan isieni Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin
uskoa. Meidän ei ole sallittua asettaa ketään Jumalan rinnalle.
Tämä on Jumalan armo meille ja koko ihmissuvulle, mutta useimmat
eivät ole kiitollisia.
[12:39]
Vankitoverini! Onko parempi, että on useita eri jumalia
vai yksi ainoa Jumala, kaikkivaltias!
[12:40]
Ne, joita Jumalan ohella palvelette, ovat pelkkiä
nimiä, jotka te ja teidän esi-isänne ovat keksineet; Jumala ei
ole siihen ylhäältä valtuutta antanut. Tuomio kuuluu Jumalalle
yksin. Hän on määrännyt, ettette ketään muuta
palvele kuin yksin Häntä. Tämä on oikea usko, mutta
useimmat ihmiset eivät sitä käsitä.
[12:41]
Vankitoverini! Toinen teistä on vielä tarjoava
viiniä herransa juotavaksi, mutta toinen hirtetään, ja linnut
tulevat syömään hänen päätään.
Näin on päätetty asia, jota kyselitte.»
[12:42]
Ja hän sanoi sille näistä kahdesta, jonka
luuli pelastuvan: »Muistuta minusta herrallesi!» Mutta saatana sai hänet
unohtamaan herrallensa muistuttamisen; niin Joosef sai jäädä
vankilaan useiksi vuosiksi.
[12:43]
Ja kuningas sanoi: »Näin unta seitsemästä
lihavasta lehmästä, ja seitsemästä laihasta, jotka
söivät edelliset; ja näin seitsemän vihantaa
tähkää ja yhtä monta kuivaa. Oi johtomieheni,
selittäkää minulle näkyni, jos pystytte unia tulkitsemaan.»
[12:44]
He vastasivat: »Nämä ovat sekavia unia,
emmekä me pysty selittämään sellaisia.»
[12:45]
Silloin se, joka oli pelastunut (vankilasta), muisti nyt
pitkän ajan kuluttua asian ja sanoi: »Olen ilmoittava teille selityksen,
lähettäkää minut matkaan (Joosefin luo).»
[12:46]
»Joosef! Sinä, joka puhut totuutta! Selitä meille
uni seitsemästä lihavasta lehmästä, jotka seitsemän
laihaa söi, sekä seitsemästä vihannasta
tähkästä ja seitsemästä kuivasta, voidakseni palata
heidän luokseen ja he saisivat tietää selityksenä
[12:47]
Hän vastasi: »Teidän tulee hoitaa viljelyksenne
seitsemänä vuonna kuten tavallisesti, mutta minkä korjaatte,
jättäkää tähkiin, paitsi pientä osaa, jonka
syötte.
[12:48]
Senjälkeen on tuleva seitsemän hyvin ankaraa
vuotta; ne nielevät sen, minkä olitte panneet niiden varalle
säästöön, paitsi pientä osaa, joka teidän tulee
varata siemeneksi.
[12:49]
Näiden jälkeen on tuleva vuosi, jolloin ihmiset
saavat sadetta ja voivat pusertaa rypäleitä.»
[12:50]
Ja kuningas lausui: »Tuokaa hänet luokseni!» Mutta kun
lähetti tuli hänen tykönsä, hän sanoi: »Palaa takaisin
herrasi luo ja kysy häneltä, kuinka on niiden naisten laita, jotka haavoittivat
käsiään. Totisesti, Herrani tuntee hyvin heidän aikeensa.»
[12:51]
Ja kuningas sanoi: »Mitä ajattelitte, kun halusitte
Joosefin vietellä?» He vastasivat: »Pyhä Jumala, me emme tiedä
hänestä mitään pahaa!» Päämiehen vaimo lausui:
»Nyt on totuus tullut ilmi. Minä halusin hänet vietellä,
hän kuuluu rehellisiin.
[12:52]
Sanon tämän siksi, että hän
tietäisi, etten minä valehtele hänen poissaollessaan, ja koska
Jumala ei anna johdatustaan niille, jotka ovat petollisia.