PART 2
[2:142]
Mielettömät ihmiset tulevat sanomaan: »Mikä
on kääntänyt heidät pois heidän kiblastaan, jota
päin he ennen suuntautuivat rukoillessaan?» Sano: »Jumalalle kuuluu
Itä ja Länsi. Hän johtaa kenet tahtoo oikealle tielle.»
[2:143]
Siten Me olemme tehnyt teidät (arabialaiset)
välittäjäkansaksi, että te olisitte todistajia ihmisten
edessä ja profeetta Muhammed olisi todistajana teidän edessänne.
Kiblan, johon te ennen suuntauduitte, määräsimme ainoastaan
erottaaksemme sen, joka seuraa profeettaa, siitä, joka peräytyy
hänen luotaan takaisin. ja se oli totisesti vaikea koetus, paitsi niille,
joita Jumala johtaa; mutta Jumalan tarkoitus ei ollut tehdä uskoanne
turhaksi, sillä Jumala on totisesti lempeä ja laupias ihmisiä
kohtaan.
[2:144]
Olemme nähnyt, kuinka kasvosi (rukoillessasi)
harhailivat sinne tänne taivasta kohti, mutta vastedes tahdomme totisesti
kääntää kasvosi Kiblaan päin, joka on sinua
tyydyttävä. Käännä siis kasvosi Rauhoitetun temppelin
suuntaan. Ja te, muslimit, missä olettekaan, kääntäkää
rukoillessaane kasvonne sinne. Katso, ne jotka Pyhän kirjan ovat saaneet,
tietävät totisesti,että tämä (ilmoitus) on heidän
Herraltansa, eikä Jumala ole välinpitämätön
siitä, mitä he tekevät. Vaikka sinä näytätkin
niille, jotka ovat Pyhän kirjan saaneet, kaikkia mahdollisia
tunnusmerkkejä, eivät he suuntaudu sinun kiblasi mukaan.
[2:145]
Sinäkään et voi suuntautua heidän
kiblansa mukaan, eivät eräät heistäkään suuntaudu
toisten kiblan mukaan, mutta jos sinä suuntaudut heidän toivomustensa
mukaan kaiken sen tiedon jälkeen, mikä osaksesi on tullut, niin kuulut
totisesti väärämielisiin.
[2:146]
Ne (profeetat), joille olemme Pyhän kirjan antanut,
tuntevat sen yhtä hyvin, kuin he tuntevat omat poikansa, mutta osa
heistä salaa totuuden vastoin parempaa tietoaan.
[2:147]
Totuus tulee Herraltasi; siksi älä kuulu
epäilijöiden joukkoon.
[2:148]
Jokaisella on nyt määrätty suunta, johon
hän kääntyy (rukoillessaan); niin kilpailkaa nyt siis toistenne
kanssa hyvissä teoissa. Missä olettekin, on Jumala johdattava
teidät yhteen; Jumala on totisesti kaikkivaltias.
[2:149]
Mistä tuletkin, käännä kasvosi
Rauhoitetun temppelin suuntaan, sillä tämä on totuus Herraltasi,
eikä Jumala ole välinpitämätön siitä, mitä
te teette.
[2:150]
Mistä tuletkin, käännä kasvosi
Rauhoitetun temppelin suuntaan, ja missä olettekin, muslimit, kääntäkää
kasvonne sinne rukoillessanne, jottei muille ihmisille jäisi
mitään sanomista teitä vastaan, paitsi sellaisille, jotka
väärin tekevät. Mutta älkää pelätkö
heitä, vaan pelätkää Minua ja tehkää
tämä siksi, että Minä voisin saattaa suosioni teille täydelliseksi,
jotta te pysyisitte oikealla tiellä.
[2:151]
Me olemme lähettäneet profeetan teidän omasta
keskuudestanne luoksenne, jotta hän julistaisi teille tunnusmerkkimme ja
tekisi teidät puhtaaksi, opettaisi teille Pyhää kirjaa sekä
viisautta ja opettaisi teille, mitä ette ennen tietäneet.
[2:152]
Muistakaa siis Minua, niin Minä olen muistava
teitä. Osoittakaa Minulle kiitollisuutta älkääkä
kieltäkö minua.
[2:153]
Te jotka uskotte, etsikää apua
kärsivällisyydestä ja rukouksesta. Jumala on totisesti kärsivällisten
kanssa.
[2:154]
Älkääkä sanoko »kuolleiksi» niitä,
jotka surmataan Jumalan asian tähden. Ei, hehän elävät,
vaikka te ette sitä tajua.
[2:155]
Totisesti Me koettelemme teitä pelolla,
nälällä, omaisuuden, hengen ja sadon menetyksellä. Kuitenkin,
Muhammed, vie kärsivällisille riemullinen sanoma.
[2:156]
Niille, jotka koettelemusten heitä kohdatessa sanovat:
»Me kuulumme totisesti Jumalalle ja hänen luokseen me palaamme»,
[2:157]
sellaisille tulee siunausta ja laupeutta heidän
Herraltaan, ja nämä ovat niitä, jotka ovat oikealla tiellä.
[2:158]
Katso, as-Safan ja al-Marwan kukkulat kuuluvat Jumalan
muistomerkkeihin, ja sille, joka tekee pyhiinvaelluksen (Kaaban) temppeliin tai
käy siellä, ei siis lueta synniksi, jos hän suorittaa kävelyt
niiden ympäri (vaikka pakanatkin niin tekevät). Jos joku
vapaaehtoisesti tekee hyvää, niin Jumala totisesti muistaa sen,
Hän on kaikkitietävä.
[2:159]
Ne jotka salaavat selvät todistukset ja Meidän
ilmoittamamme johdatuksen, senjälkeen kun olemme selittänyt ne
(tässä) Pyhässä kirjassa, heidät kiroaa Jumala ja
heitä kiroavat kaikki, joilla on valta kirota,
[2:160]
paitsi jos he kääntyvät, tekevät
parannuksen ja tuovat totuuden julki. Minä säälin katuvia, koska
olen säälivä, armollinen. 161. Niitten yllä, jotka ovat
uskottomia ja kuolevat epäuskossaan, lepää totisesti sekä
Jumalan ja enkelien että kaikkien ihmisten kirous
[2:161]
paitsi jos he kääntyvät, tekevät
parannuksen ja tuovat totuuden julki. Minä säälin katuvia, koska
olen säälivä, armollinen. Niitten yllä, jotka ovat
uskottomia ja kuolevat epäuskossaan, lepää totisesti sekä
Jumalan ja enkelien että kaikkien ihmisten kirous
[2:162]
ja se pysyy ikuisesti, eikä heidän rangaistustansa
lievennetä eikä heille suoda armonaikaa.
[2:163]
Teidän Jumalanne on ainoa Jumala; ei ole muuta Jumalaa
kuin Hän, laupias, armollinen.
[2:164]
Katso, taivasten ja maan järjestyksessä, yön
ja päivän vaihtelussa, laivojen purjehtimisessa merellä niiden
kuljettaessa sellaista, joka hyödyttää ihmisiä,
vedessä, jonka Jumala taivaasta lähettää ja jolla hän
elvyttää maan sen horrostilan jälkeen, kaikenlaisten
eläinten leviämisessä yli maan, tuulten suunnassa ja pilvien
nöyrässä kulussa taivaan ja maan välillä, on totisesti
tunnusmerkkejä (Jumalan kaikkivaltiudesta) ihmisille, joilla on
ymmärrystä.
[2:165]
Ihmisten joukossa on niitä, jotka Jumalan rinnalle
asettavat palveltavikseen muita, joita he rakastavat niin, kuin heidän
tulisi vain Jumalaa rakastaa; mutta ne, jotka uskovat, rakastavat Jumalaa yli
kaiken. Jospa vain ne, jotka tekevät väärin,
käsittäisivät, että kaikki valta kuuluu Jumalalle ja
että Jumala on
[2:166]
jolloin ne, jotka on otettu esikuviksi, luopuvat
niistä, jotka seurasivat heitä, jolloin he saavat kokea rangaistuksen
ja yhteys heidän välillään katkeaa.
[2:167]
ja ne, jotka olivat seuranneet esikuviaan, sanovat: »Olisipa
meillä joku palaamisen mahdollisuus, niin me luopuisimme heistä,
kuten he ovat luopuneet meistä.» Niin on Jumala heidän kauhukseen
näyttävä heille heidän omat tekonsa, eivätkä he
tule pääsemään pois Tulesta.
[2:168]
Oi ihmiset, syökää kaikkea maan
päällä, mikä on sallittua ja hyvää,
älkääkä seuratko saatanan jälkiä. Hän on
totisesti teidän leppymätön vihollisenne.
[2:169]
Hän käskee teitä vain syntiin ja
törkeyksiin sekä opettaa väittämään Jumalasta
sitä, mitä ette tiedä.
[2:170]
Kun heille sanotaan: »Noudattakaa, mitä Jumala on
ilmaissut», he vastaavat: »Ei, me tahdomme noudattaa niitä tapoja, jotka
olemme havainneet isillämme olleen.» Entä silloinkin, kun heidän
isänsä eivät mitään ymmärtäneet
eivätkä olleet oikealla tiellä?
[2:171]
Profeetan suhde niihin, jotka ovat uskottomia, on sama kuin
sen, joka kutsuu olentoja, jotka eivät erota muuta kuin äänen ja
huudon, jotka ovat kuuroja, mykkiä ja sokeita, niin etteivät
mitään ymmärrä.
[2:172]
Te jotka uskotte, syökää sitä
hyvää, jota Me teille suonut olemme, ja kantakaa Jumalalle
kiitokseksenne, jos hän on teille se, ketä todella palvelette.
[2:173]
Hän on ainoastaan kieltänyt teitä
syömästä itsestään kuolleen tai pedon repimän
eläimen lihaa, verta, sianlihaa ja sellaista, jota teurastettaessa on
mainittu jonkun toisen kuin Jumalan nimi. Mutta jos jotakuta hätä
pakottaa, eikä hänellä ole siihen himoa eikä ole rikollista
aikomusta, niin se ei ole mikään synti hänelle; katso, Jumala on
armahtavainen ja laupias.
[2:174]
Ne, jotka salaavat jotain Pyhästä kirjasta, joka
on Jumalan Ilmoitus, ja vaihtavat sen mitättömän arvoihin,
eivät totisesti tule täyttämään vatsaansa muulla kuin
tulella. Jumala ei ole puhuva heille Ylösnousemuksen
päivänä eikä vapahtava heitä, vaan heitä odottaa
tuskallinen rangaistus.
[2:175]
Nämä ovat niitä, jotka harhaan käyden
ovat Johdatuksesta luopuneet ja vaihtaneet anteeksiannon rangaistukseen; kuinka
itsepintaisesta he pyrkivätkään Tuleen!
[2:176]
ja tämä tapahtuu siksi, että Jumala on
lähettänyt Kirjan, joka sisältää totuuden; ne jotka
rakentavat riitoja tämän Kirjan johdosta, menevät pitkälle
uhmassa.
[2:177]
Hurskautta ei ole se, että käännätte kasvonne
Itään tai Länteen, vaan hurskaita ovat ne, jotka uskovat
Jumalaan ja Viimeiseen päivään, enkeleihin, Pyhään
kirjaan ja profeettoihin ja rakkaudesta Häneen antavat omaisuudestaan
omaisilleen, orvoille, köyhille, vaeltajille, kerjäläisille ja
orjien vapauttamiseksi sekä harrastavat oikeata
rukouselämää, antavat almuja, tehtyään jonkun
sopimuksen täyttävät sen, jotka ovat
kärsivällisiä ahdistuksessa, vastoinkäymisessä ja
puutteen aikana; nämä ovat niitä, jotka ovat vanhurskaita, niin,
nämä ovat jumalaapelkääväisiä.
[2:178]
Teille, jotka uskotte, on määrätty verenkosto
murhatapauksissa: vapaa mies vapaasta, orja orjasta ja nainen naisesta, mutta
jos joku saa sen jotenkin muuten anteeksi (loukatulta) veljeltä, on se
järjestettävä asianmukaisella tavalla ja hyvitettävä
runsaalla mitalla.
[2:179]
Tämä on lievitys ja laupeudenosoitus Herraltamme,
mutta sitä, joka tämän jälkeen rikkoo, odottaa tuskallinen
rangaistus. Verenkosto varjelee teidän henkeänne, jotta te, joilla on
ymmärrystä, karttaisitte pahaa.
[2:180]
Teille on määrätty, että kun joku
teistä on kuolemansairaana ja jättää jälkeensä
jotakin omaisuutta, niin hän laatikoon rehellisesti testamentin vanhempien
ja lähimpien omaisten hyväksi. Tämä on kaikkien pahaa
karttavien velvollisuus.
[2:181]
Jos joku muuttaa testamenttia, sen jälkeen kuin on sen
kuullut, luetaan se synniksi vain niille, jotka sitä muuttavat. Katso,
Jumala on totisesti kuuleva, tietävä.
[2:182]
Mutta jos joku pelkää testamentin tekijän
olevan harhassa tai väärässä ja oikoo asioita rakentaakseen
rauhaa (perillisten välillä), niin ei sitä lueta hänelle
synniksi. Jumala on totisesti armahtavainen ja laupias.
[2:183]
Teidän, jotka uskotte, tulee paastota, samoin kuin piti
paastota niidenkin, jotka ennen teitä elivät, jotta karttaisitte
pahaa.
[2:184]
(Paastottava on) määrätyt päivät.
Mutta jos joku teistä on sairas tai matkoilla, on hänen paastottava
joinakin muina päivinä, ja niiden, jotka siihen pystyvät, on
paaston korvaukseksi ravittava joitakin köyhiä. Jos joku
vapaaehtoisesti tekee hyvän työn, on se hänelle parempi. Mutta
paastoaminen on teille kuitenkin kaikkein parasta (s.o. paastoamalla parhaiten
täytätte Jumalan tahdon); tämä olkoon sanottu teille
tiedoksi.
[2:185]
»Ramadaan» on se kuukausi, jolloin Koraani annettiin opastukseksi
ihmisille ja selväksi todistukseksi (Jumalan) johdatuksesta, jotta
hylättäisiin paha ja valittaisiin hyvä; tämän
kuukauden aikana paastotkoon se teistä, joka on kotioloissaan, mutta jos
joku on sairas tai, matkoilla, on hänen sen sijaan (muuna aikana)
paastottava yhtä monta muuta päivää. Jumala tahtoo
tehdä sen teille helpoksi eikä tarkoita sitä teille taakaksi, -
jotta paastopäivienne luku täyttyisi ja te ylistäisitte Jumalaa
Hänen johdatuksensa tähden sekä olisitte Hänelle
kiitollisia.
[2:186]
Kun palvelijana sinulta kysyvät jotakin Minusta, olen
totisesti lähellä; Minä kuulen anovaisen rukouksen, kun hän
huutaa Minua avukseen. Niin kuulkoot hekin Minun kutsuni ja luottakoot Minuun,
jotta he seuraisivat oikeata Johdatusta.
[2:187]
Paastonaikana teidän on sallittu öisin olla
vaimojenne luona; he ovat teidän verhonne, ja te olette heidän
verhonsa. Jumala tietää, että te aikaisemmin kiusasitte
itseänne pidättyväisyydellä; siksi on Hän
säälinyt teitä, Hän on suvaitsevainen. Olkaa siis yhteydessä
heidän kanssaan ja etsikää sitä, minkä Jmala on teille
määrännyt; syökää ja juokaa
aamuhämäriin asti, kunnes vaalea lanka selvästi erottuu
mustasta. Mutta sitten noudattakaa tarkoin paastoa yön tuloon saakka
älkääkä koskeko heihin, vaan omistautukaa
hartaudenharjoituksille rukoushuoneissa. Nämä ovat Jumalan asettamat
rajat; älkää siis sinä aikana koskeko heihin. Niin
selittää Jumala ihmisille tunnusmerkkinsä, jotta te karttaisitte
pahaa.
[2:188]
Älkää keskenänne kuluttako omaisuuttanne
turhuuteen älkääkä sillä lahjoko tuomareita, jotta
syntisesti ja vastoin parempaa tietoanne saisitte nauttia jotakin toisten
omaisuudesta.
[2:189]
He tiedustelevat sinulta, Muhammed, uuden kuun
merkitystä. Sano: Kuunvaiheet ovat määrätyt ihmisten
ajanlaskua ja toivioretkiä varten. Hurskautta ei ole se, että te
menette taloon takatietä (kuten taikojen palvojat ajoittain), vaan
hurskaita ovat ne, jotka karttavat pahaa. Käykää taloon portin
kautta ja pelätkää Jumalaa, jotta menestyisitte.
[2:190]
Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka
vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta
hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia.
[2:191]
Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin,
ja karkoittakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois
teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi
kuin murha. Mutta älkää taistelko heitä vastaan Rauhoitetun
temppelin lähellä, jolleivät he hyökkää
päällenne siellä; mutta jos he hyökkäävät,
niin tappakaa heidät. Sellainen on oleva uskottomien palkka.
[2:192]
Mutta jos he lakkaavat taistelemasta, niin on Jumala
totisesti armahtavainen ja laupias.
[2:193]
Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys
lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen. Mutta jos he
herkeävät, älköön vallitko vihollisuutta muita kuin
uskottomia vastaan.
[2:194]
Rauhoitettu kuukausi kostetaan (sen rikkojille)
rauhoitetulla kuukaudella ja pyhitetyt paikat vastaavilla. ja jos joku ryhtyy
sotaan teitä vastaan, niin ahdistakaa häntä samalla tavalla,
kuin hän ahdisti teitä. Täyttäkää
velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietäkää, että Jumala
on niiden kanssa, jotka karttavat pahaa.
[2:195]
Uhratkaa omaisuuttanne Jumalan asian hyväksi;
älkää syöksykö turmioon, tehkää
hyvää. Katso, Jumala rakastaa hyväntekijöitä.
[2:196]
Suorittakaa pyhiinvaelluksenne, käykää
Jumalan kunniaksi pyhässä paikassa (Mekassa). Mutta jos olette
estetyt, niin lähettäkää jotakin uhrattavaa, mikä on
helposti saatavissa; älkääkä ajelko
päätänne, ennenkuin uhrinne on tullut perille
määräpaikkaansa. Mutta jos joku teistä on sairas tai
päässä olevan vamman vaivaama, niin hän
hyvittäköön saman paastolla, almujenannolla tai uhrina. Ja kun
sitten olette turvassa vihollisilta, niin se, joka rajoittuu käyntiin pyhäkössä,
lykäten pyhiinvaelluksensa, antakoon jonkun uhrin, joka on helposti
saatavissa; se taas, joka sitä ei voi hankkia, paastotkoon kolme
päivää (vastaisen pyhiinvaelluksensa aikana) ja seitsemän
palattuaan,yhteensä kymmenen päivää. Tämä koskee
sitä, jonka omaiset eivät ole Rauhoitetun pyhäkön alueella;
täyttäkää velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja
tietäkää, että Jumala on
[2:197]
Pyhiinvaellus tapahtuu vain määrättyinä
kuukausina; jos joku päättää suorittaa pyhän matkan
näiden kuukausien aikana, olkoon häneltä yhteys naiseen,
laittomuus ja riita pyhiinvaelluksen aikana kielletty. Mitä
hyvää teettekään, Jumala tietää sen. Ja
varustautukaa matkaeväillä. Paras matkaeväs on jumalanpelko;
täyttäkää velvollisuutenne Minua kohtaan te, joilla on
ymmärrys.
[2:198]
Ei ole mikään synti koettaa hankkia (kaupanteolla)
itsellenne jotakin Herranne rikkauksista. Mutta kun te joukoissa kiiruhdatte
alas Arafaatilta, niin rukoilkaa Jumalaa rauhoitetulla muistopaikalla.
Muistakaa Häntä silloin Hänen johdatuksensa tähden, sillä
ennen te totisesti kuuluitte eksyneisiin.
[2:199]
Kiiruhtakaa sitten eteenpäin samasta paikasta kuin
vaeltajain joukot ja rukoilkaa Jumalalta anteeksiantoa. Katso, Jumala on
armahtavainen ja laupias.
[2:200]
Ja kun olette suorittaneet hartaudenharjoituksenne, niin
muistakaa Jumalaa, samoinkuin muistelitte isiänne , jopa vielä
hartaammin. Ihmisten joukossa on sellaisia, jotka sanovat: »Herramme, anna
meille kaikkea tässä elämässä!» Nämä
eivät saa mitään osaa tulevassa.
[2:201]
Mutta on sellaisiakin, jotka sanovat: »Herra, anna meille
hyvää tässä elämässä ja hyvää
tulevassa ja varjele meitä Tulen rangaistuksesta!»
[2:202]
Näille on varattu osansa siitä, mitä ovat
ansainneet, sillä Jumala on nopea tilinteossa.
[2:203]
Muistelkaa Jumalaa määrättyinä
päivinä. Jos joku rientää paria päivää
varhemmin, niin ei hänelle sitä viaksi lueta, tai jos joku
viivähtää, ei hänellekään sitä syyksi lueta,
kunhan hän vain karttaa pahaa. Täyttäkää
velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietäkää, että
teidät kootaan Hänen luokseen.
[2:204]
Ihmisten joukosta tapaat sellaisenkin, jonka puhe
maallisesta elämästä miellyttää sinua ja joka kutsuu
Jumalaa sen todistajaksi, mikä on hänen sydämessään,
vaikka hän onkin sitkein vastustajasi.
[2:205]
Ja niin pian kuin hän on kääntänyt
selkänsä, kiiruhtaa hän saamaan aikaan pahennusta
tässä maassa ja levittämään jumalattomuutta
turmellakseen sekä kylvöt että karjan, mutta Jumala ei rakasta
pahuutta.
[2:206]
Kun hänelle sanotaan: »Pelkää Jumalaa!»
vetää ylpeys hänet syntiin. Helvetissä maksetaan
hänelle hänen ansionsa mukaan. Mikä surkea olinpaikka!
[2:207]
Ihmisten joukossa tapaat sellaisenkin, joka myy itsensä
(orjaksi) tehdäkseen Jumalalle otollisen työn; ja Jumala on
lempeä orjiaan kohtaan.
[2:208]
Te, jotka uskotte, tulkaa kaikki kuuliaisiksi Hänelle
älkääkä seuratko saatanan jälkiä. Hän on
totisesti teidän ilmeinen vihollisenne.
[2:209]
Ja jos te rupeatte luopumaan uskosta, senjälkeen kuin
olette saaneet selvät todistukset, niin tietäkää, että
Jumala on mahtava ja viisas.
[2:210]
Eivätkö he (epäuskoiset) juuri sitä
odota, että Jumala tulisi heidän luokseen pilvien varjossa
enkeleineen? Silloinhan
[2:211]
Kysy Israelin lapsilta, kuinka monta selvää
tunnusmerkkiä olemme antanut heille. Mutta jos joku vaihtaa pois Jumalan
armon, senjälkeen kuin se on tullut hänen osakseen, on Jumala
totisesti
[2:212]
Maallista elämää ihailevat ne, jotka ovat
uskottomia ja pilkkaavat uskovaisia. Mutta ne, jotka täyttävät
velvollisuutensa Jumalaa kohtaan, joutuvat Ylösnousemisen
päivänä heidän yläpuolelleen. Jumala antaa runsaasti
kenelle tahtoo.
[2:213]
Ihmisten muodostaessa yhden ainoan uskonnollisen yhdyskunnan
Jumala lähetti profeettoja ilosanoman tuojiksi ja varoittajiksi ja
ilmoitti heidän kauttaan Pyhän kirjan, jonka totuus kykeni
ratkaisemaan kaiken, mistä ihmiset kiistelivät. Ja juuri ne, joille
Kirja annettiin, riitelivät siitä keskinäisen vihansa vuoksi,
vaikka olivat saaneet selvät todistukset. Mutta uskovaisia Jumalan tahto
johti siihen totuuteen, josta nuo keskenänsä kiistelivät;
sillä Jumala ohjaa kenet tahtoo oikealle tielle.
[2:214]
Vai luuletteko, että saatte astua Paratiisiin, vaikka
teille ei ole vielä tapahtunut mitään sellaista kuin niille,
jotka ovat nukkuneet pois ennen teitä? Hätä ja
vastoinkäymiset kohtasivat heitä; oli kuin maanjäristys olisi
viskellyt heitä, niin että Jumalan lähettiläs ja uskovaiset
hänen ympärillään huusivat: »Milloin tulee Jumalan apu?»
Katso, Jumalan avun täytyy jo olla lähellä.
[2:215]
He kysyvät sinulta, Muhammed, kenelle ja mitä
heidän on pois annettava. Sano: »Se, minkä pois lahjoitatte, antakaa
vanhemmillenne, läheisille omaisillenne, orvoille, köyhille ja
vaeltajille, ja mitä hyvää teette, Jumala tietää sen
totisesti.»
[2:216]
Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se
on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on
vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja
voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on
vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä.
[2:217]
He kysyvät sinulta, Muhammed, onko taisteltava
rauhoitetun kuukauden aikana. Sano: »Taisteleminen sen aikana on raskas synti;
mutta käännyttäminen Jumalan tieltä, Jumalan
[2:218]
Jotka uskovat ja jotka ovat kotiseutunsa jättäneet
vainottuina ja taistelleet Jumalan retkellä, nämä voivat
totisesti luottaa Jumalan laupeuteen, sillä Jumala on armollinen ja
laupias.
[2:219]
He kysyvät sinulta, onko viini ja uhkapeli sallittua.
Sano: »Molempiin sisältyy suuri synti, vaikkakin niistä on joitakin
etuja ihmisille ; kuitenkin on synti suurempi kuin hyöty.» Vielä he
kysyvät, mitä heidän on lahjoitettava pois. Sano: »Se, mitä
teillä on liikaa». Niin selittää Jumala tunnusmerkit teille.
jotta osaisitte miettiä
[2:220]
tätä ja tulevaista elämää. He
kysyvät sinulta myös, miten on meneteltävä orpojen suhteen.
Sano: »Parasta on keventää heidän kohtaloaan». Jos
elämänolot yhdistävät teidät heihin, niin ovat he
teidän veljiänne. Jumala erottaa sen, joka pahentaa sitä, joka
parantaa, ja jos Jumalasi tahtoisi, voisi Hän teidätkin masentaa;
Jumala on totisesti mahtava, viisas.
[2:221]
Älkää naiko monijumalaisia naisia,
elleivät he käänny uskoon. Uskovainen orjatar on totisesti
parempi kuin monijumalainen vapaa nainen, vaikkapa tämä
miellyttäisi teitä enemmän. Älkääkä antako
tyttäriänne vaimoiksi monijumalaisille, ennenkuin he
kääntyvät uskoon. Uskovainen orja on totisesti parempi kuin
vapaa monijumalainen, vaikkapa jälkimmäinen miellyttäisi
teitä enemmän. Nämä johdattavat teidät Tuleen, mutta
Jumala kutsuu Paratiisiin ja armahdukseen ja selittää
tunnusmerkkinsä ihmisille, jotta he pitäisivät ne
mielessään.
[2:222]
He kysyvät sinulta, Muhammed, miten on
meneteltävä naisen kuukautispuhdistuksen aikana. Sano: »Se on heidän
pahoinvointinsa; karttakaa siis naisia puhdistuksen aikana
älkääkä lähestykö heitä, ennenkuin ovat
puhdistuneet. Mutta kun he ovat puhdistuneet, käykää heidän
luonaan, kuten Jumala on määrännyt. Jumala rakastaa totisesti
Hänen puoleensa kääntyneitä ja rakastaa niitä, jotka
pitävät itseään puhtaina.»
[2:223]
Vaimonne ovat teidän vaimonne, käykää
vainiollanne mielenne mukaan, mutta suorittakaa myös ensin jotakin
hyvää sielujenne puolesta. Pelätkää Jumalaa ja
tietäkää, että tulette kohtaamaan hänet. Julista,
Muhammed, uskovaisille ilosanomaa!
[2:224]
Älkää siten vannoko Jumalan kautta, että
se estäisi teitä olemasta hurskaita, pelkäämästä
Jumalaa ja tekemästä oikeutta ihmisille: onhan Jumala kuuleva ja
tietävä.
[2:225]
Jumala ei rankaise teitä ajattelemattomasta sanasta
valoissanne , vaan hän rankaisee teitä siitä, minkä
teidän sydämenne on omaksunut, sillä Jumala on
sääliväinen ja lempeä.
[2:226]
Ne, jotka vannovat pysyvänsä erillään
vaimoistaan, odottakoot neljän kuukauden ajan; jos he muuttavat mielensä,
niin on Jumala totisesti sääliväinen ja laupias.
[2:227]
Mutta jos he pysyvät
eropäätöksessään, niin on Jumala totisesti kuuleva,
tietävä.
[2:228]
Hylättyjen vaimojen tulee odottaa kolme puhdistusaikaa,
eikä heidän ole sallittu salata, mitä Jumala ehkä on luonut
heidän kohdussaan, jos he uskovat Jumalaan ja Viimeiseen
päivään, ja heidän miestensä tulisi mieluimmin ottaa
heidät takaisin tänä aikana, jos he toivovat sovintoa. Naisilla
on sama oikeus miehiin nähden kuin miehillä heihin, kuten on kohtuullista;
kuitenkin ovat miehet naisiin verrattuina korkeammassa asemassa. Niin, Jumala
on mahtava ja viisas.
[2:229]
Tällainen koe-ero on sallittu kaksi kertaa; sitten joko
pitäkää vaimo luonanne kunniallisesti tai antakaa hänen
mennä runsain lahjoin. Teidän ei ole sallittu pidättää
mitään siitä, mitä olette heille antaneet, paitsi jos
molemmat pelkäävät, etteivät he (jatkuvassa
yhdyselämässä) voi noudattaa Jumalan säädöksiä
(vastenmielisyyden ja riitojen tähden). jos te todellakin
pelkäätte, että kumpikaan ei voi (jatkuvassa
yhdyselämässä) noudattaa Jumalan säädöksiä,
niin ei ole synniksi kummallekaan, vaikka vaimo ostaa itsensä vapaaksi.
Nämä ovat Jumalan säädöksiä, siksi älkää
rikkoko niitä, sillä ne, jotka rikkovat Jumalan
säädöksiä vastaan, ovat väärintekijöitä.
[2:230]
Jos joku siis erottaa vaimonsa (kolmannen kerran), ei
hänen ole sallittu jälkeenpäin ottaa vaimoa takaisin, ennenkuin
tämä on ollut naimisissa toisen miehen kanssa; mutta jos
tämä hylkää vaimon, niin eivät entiset aviopuolisot
tee syntiä, jos he palaavat toistensa luo, mikäli uskovat voivansa
noudattaa Jumalan säädöksiä. Nämä ovat Jumalan
säädökset; Hän selittää ne ihmisille, joilla on
ymmärrys.
[2:231]
Ja kun olette erottaneet vaimon ja tämä on
odottanut määrätyn aikansa, niin joko pitäkää
hänet luonanne kunniallisesti tai antakaa hänen mennä
sovinnossa. Älkää pidättäkö häntä
väkivalloin eikä tehden vääryyttä, sillä niin
menettelevä tekee väärin omaa sieluaan kohtaan.
Älkää pilkatko Jumalan tunnusmerkkejä, vaan muistakaa
osaksenne tullutta Jumalan armoa, älkääkä unohtako
Pyhää kirjaa ja viisautta, jonka Hän on antanut teille
varoittaakseen teitä. Pelätkää Jumalaa ja
tietäkää, että Jumala on kaikesta selvillä.
[2:232]
Ja kun olette eronneet vaimoista ja nämä ovat
odottaneet määrätyn aikansa, älkää
estäkö heitä menemästä naimisiin uusien miestensä
kanssa, jos he keskenään ovat siitä sopineet, kuten kohtuullista
on. Tämä on varoitus sille teistä, joka uskoo Jumalaan ja
Viimeiseen päivään. Tämä on sopivinta ja puhtainta
teille itsellenne. Sen Jumala tietää; te ette tiedä.
[2:233]
Äidit imettäkööt lapsiaan kahden
täyden vuoden ajan, jos isä tahtoo imettämiskauden tulevan
umpeen. Isän velvollisuus on ruokkia ja pukea heidät, kuten
kohtuullista on: ketään ei ole velvoitettava yli hänen
mahdollisuuksiensa, äidin ei tarvitse kärsiä mitään
pakkoa lapsensa tähden, eikä isän lapsensa tähden, ja sama
koskee isän perijää. Mutta jos he molemminpuolisen sopimuksen ja
neuvottelujen jälkeen sopivat lapsen vieroittamisesta, niin siinä ei
kumpikaan tee mitään syntiä. Ja jos haluatte antaa vieraan
imettää lapsianne, niin ette syntiä tee, kun maksatte mitä
teidän kohtuuden mukaisesti on suoritettava; pelätkää
Jumalaa ja tietäkää, että Jumala näkee teidän
tekonne.
[2:234]
Jos jotkut keskuudestanne kuolevat ja jättävät
vaimoja, niin odottakoot nämä neljä kuukautta ja kymmenen
päivää omissa oloissaan; mutta kun ovat odottaneet
määrätyn aikansa, niin ei teille lueta synniksi sitä, miten
he säädyllisesti itseensä nähden menettelevät. Jumala
on tietoinen teidän teoistanne.
[2:235]
Eikä teille lueta synniksi, jos näille naisille
naimatarjouksenne esitätte julkisesti tai sitä mielessänne
haudotte. Jumala tietää, että te heitä ajattelette, mutta
älkää kuitenkaan heidän kanssaan salassa jutelko, ellette
lausu tavanmukaista naimatarjousta. Älkää solmiko aviollista
liittoa, ennenkuin määrätty aika on umpeen kulunut, ja
tietäkää, että Jumala näkee, mitä teillä on
mielessä. Sentähden kavahtakaa Häntä ja
tietäkää, että Jumala on armahtavainen ja lempeä.
[2:236]
Ette tee mitään syntiä, jos
hylkäätte vaimon, johon ette ole koskeneet tai jolle ette ole
suorittaneet huomenlahjaksi määrättyä osaa. Mutta
huolehtikaa sellaisten tarpeista (rikas varojensa mukaan ja köyhä
varojensa mukaan), niinkuin on katsottava kohtuulliseksi niille, jotka
hyvää tekevät.
[2:237]
Jos te eroatte heistä, ennenkuin olette heihin
koskeneet, mutta olette suorittaneet määrätyn osuuden heille,
niin kuuluu heille puolet siitä, mitä olette suorittaneet,
jolleivät he itse tai mies, jonka toimesta avioliitto solmittiin, tee
jotain myönnytystä. Tekemällä myönnytyksiä
lähestytte totista jumalisuutta; älkääkä unohtako olla
jalomielisiä toisianne kohtaan. Jumala näkee, mitä te teette.
[2:238]
Pitäkää vaari rukouksistanne, myös
keskimmäisestä, ja olkaa hartaina Jumalan edessä.
[2:239]
Jos teillä on vaaran pelko, niin rukoilkaa vaikkapa
käydessänne tai ratsun selässä, mutta kun olette turvassa,
niin rukoilkaa Jumalaa siten, kuin Hän on opettanut teille sen, mitä
ette ennen tietäneet.
[2:240]
Ne teistä, jotka ovat kuolemaisillaan ja joilta
jää vaimoja, testamentatkoot vaimoineen toimeentulon yhdeksi
vuodeksi, jottei heidän tarvitse lähteä muualle; mutta jos he
itse lähtevät, niin ei teille lueta synniksi sitä, miten he
asianmukaisesti itseensä nähden menettelevät; onhan Jumala
mahtava ja viisas.
[2:241]
Erotetuille vaimoille samaten kuuluu riittävä
huolto, koska tämä on jumalaapelkääväisten
velvollisuus.
[2:242]
Niin selittää Jumala tunnusmerkkejään
teille, jotta toimisitte ymmärtäväisesti.
[2:243]
Etkö pidä mielessäsi niitä, jotka
muinoin tuhatlukuisina lähtivät kodeistaan peläten kuolemaa?
Jumala sanoi heille: »Kuolkaa!» ja herätti heidät sitten eloon taas.
Jumala totisesti antaa runsaita armolahjoja ihmisille, mutta useimmat ihmiset
ovat kiittämättömiä.
[2:244]
Taistelkaa Jumalan retkellä ja tietäkää,
että Jumala on kuuleva, tietävä.
[2:245]
Kuka antaa Jumalalle jalon lainan, jotta Hän saisi
tilaisuuden palauttaa sen moninkertaisella? Sillä Jumalasta riippuu,
pidättääkö Hän vai avaa runsautensa, ja Hänen luokseen
te tulette palajamaan.
[2:246]
Muista israelilaisten vanhimmat Mooseksen aikojen
jälkeen, jotka sanoivat eräälle keskuudessaan olevalle
profeetalle: »Aseta meille kuningas, niin taistelemme Jumalan asian puolesta».
Hän sanoi: »Mutta entä jos jäättekin pois taistelusta, jos
taistelu teille määrätään?» He sanoivat: »Miksemme
taistelisi Jumalan asian puolesta, kun olemme joka tapauksessa karkoitetut
kodeistamme lapsinemme?» Mutta kun heidät määrättiin taistelemaan,
kääntyivät he pois, paitsi muutamat harvat. Mutta Jumala tuntee
väärintekijät.
[2:247]
Ja heidän profeettansa sanoi heille: »Katso, Jumala on
asettanut Saulin teidän kuninkaaksenne». He kysyivät: »Kuinka
hän voi tulla kuninkaaksi meitä hallitsemaan, kun meillä on
suuremmat oikeudet kuninkaan arvoon kuin hänellä, eikä
hänellä ole edes rikkauttakaan?» Hän vastasi: »Katso, Jumala on
valinnut hänet teidän hallitsijaksenne ja runsaasti varustanut
hänet tiedolla ja ruumiinvoimilla, sillä Jumala antaa hallitusvallan
kenelle tahtoo». Niin, Jumala sulkee kaikki olemukseensa ja tietoonsa.
[2:248]
Ja heidän profeettansa sanoi heille: »Katso, hänen
kuninkuutensa tunnusmerkki on se, että liitonarkki, enkeleiden kantamana,
on tuleva luoksenne sisältäen Herranne sekiinan ja Mooseksen
sekä Aaronin suvun jälkeensä jättämiä pyhiä
esineitä». Tässä on tunnusmerkki teille, jos totisesti olette
uskovaisia.
[2:249]
Kun nyt Saul lähti liikkeelle sotajoukkojensa kera,
sanoi hän: »Jumala on totisesti koetteleva teitä joelle tultuanne;
se, joka juo siitä, ei kuulu minun miehiini (niihin kuuluu se, joka ei
maista siitä yhtään) - paitsi se, joka ainoastaan ottaa
kulauksen kämmenellään.» ja niin joivat he siitä paitsi
muutamat harvat. Ja kun hän ja hänen uskonveljensä olivat
kulkeneet puron yli, sanoivat he: »Tänään meillä ei ole
voimia Goljatia ja hänen joukkojaan vastaan», mutta ne, jotka uskoivat
kohtaavansa Jumalan, huudahtivat: »Kuinka usein onkaan pieni joukko Jumalan
avulla voittanut suuren sotaväen!» Onhan Jumala kestävien kanssa.
[2:250]
Kun he hyökkäsivät Goljatia ja hänen
sotajoukkojaan vastaan, he huusivat: »Herra, suo meille lujuutta, vahvista
askeleemme ja auta meidät saamaan voitto uskottomasta kansasta!»
[2:251]
Ja Jumalan sallimuksesta he ajoivat heidät pakoon;
David surmasi Goljatin, ja Jumala antoi hänelle kuninkuuden ja viisauden
ja opetti häntä tahtonsa mukaan. Jollei Jumala masentaisi
ihmisiä toistensa kautta, niin olisi maa sekasorron tilassa, mutta Jumala
on koko luomakunnan Hyväntekijä.
[2:252]
Nämä ovat Jumalan tunnusmerkkejä, jotka Me
julistamme sinulle, Muhammed, totuudessa, sillä sinä kuulut totisesti
Meidän lähettiläittemme joukkoon.