PART 4
[3:93]
Ja ketkä tämän jälkeen
sepittävät valheita Jumalaan vedoten, ne ovat
väärintekijöitä, jumalattomia.
[3:94]
Sano: »Jumalan puhe on totuutta; noudattakaa siis Aabrahamin
oppia, koska hän oli hurskas (haniifi) eikä kuulunut
monijumalaisiin.»
[3:95]
Ensimmäinen rukoushuone, joka perustettiin ihmisille,
oli totisesti se, joka on Bekassa (Mekassa) siunauksena ja opastuksena koko
maailmalle.
[3:96]
Siellä on ilmeisiä tunnusmerkkejä: Aabrahamin
rukouspaikka; ja se, joka astuu sinne, on varmassa turvassa. Ja pyhiinvaellus
tähän huoneeseen on ihmisten velvollisuus Jumalaa kohtaan, jokaisen,
ken suinkin voi matkan tehdä. Mutta jos joku käy uskottomaksi, niin
katso, Jumala tulee toimeen vaikkapa ilman koko maailmaa.
[3:97]
Sano: »Te, jotka omistatte Pyhän kirjan, miksi ette
usko Jumalan tunnusmerkkeihin, vaikka Jumala on teidän tekojenne
todistaja?
[3:98]
Sano: »Te, joilla on Pyhä kirja, miksi
työnnätte uskovaisia pois Jumalan tieltä ja pyritte
tekemään sen mutkikkaaksi, vaikka olette varmoja (sen suoruudesta)?
Mutta Jumala ei ole välinpitämätön siitä, mitä te
teette.»
[3:99]
Te, jotka uskotte, jos tottelette eräitä
niistä, jotka ovat Pyhän kirjan saaneet, tekevät he taas
teidät uskottomiksi, teidän jo oltuanne uskossa.
[3:100]
Kuinka voittekaan olla uskottomia, kun Jumalan tunnusmerkit
luetellaan teille ja Hänen profeettansa on teidän keskuudessanne?
Joka turvautuu Jumalaan, hänet johdetaan varmasti (kulkemaan) oikeata
tietä.
[3:101]
Te, jotka uskotte, pelätkää Jumalaa niin,
kuin Häntä on pelättävä, eikä teidän
pidä kuoleman, ennenkuin olette tulleet Hänen tahtonsa alaisiksi
(muslimeiksi).
[3:102]
Pitäkää kiinni kaikki Jumalan
(pelastus)köydestä älkääkä hajaantuko, vaan
muistakaa Jumalan armoa teitä kohtaan silloin, kun olitte toistenne
vihollisia ja Hän lähensi sydämenne, niin että te
Hänen armonsa kautta tulitte aivan kuin veljiksi keskeänne. Te olitte
tulikuilun partaalla, mutta Hän pelasti teidät siitä. Siten
selittää Jumala tunnusmerkkinsä teille, jotta tulisitte oikealle
tielle
[3:103]
ja jotta teistä tulisi seurakunta, joka kutsuu
ihmisiä hyvyyteen, säätää heille oikeat
elämäntavat ja estää heitä pahuudesta; sellaiset
ihmiset tulevat menestymään.
[3:104]
Älkää te olko niiden kaltaisia, jotka
saatuaan selvät todistukset erottautuivat toisistaan ja riitelivät
toistensa kanssa. Sellaisia odottaa kauhea rangaistus
[3:105]
sinä (Ylösnousemuksen) päivänä,
jolloin toisten kasvot kirkastuvat ja toisten mustuvat (synkkenevät) ja
niille, joiden kasvot synkkenevät, sanotaan: »Ettekö te ole
niitä, jotka tulitte uskottomiksi oltuanne uskossa? Niin, maistakaa nyt
rangaistusta luopumisenne tähden!»
[3:106]
ja ne, joiden kasvot kirkastuvat, heidät suljetaan
Jumalan laupeuteen, ja he pysyvät siinä iankaikkisesti.
[3:107]
Nämä ovat Jumalan ihmeellisiä ilmoituksia,
jotka julistamme sinulle totuudessa; Jumala ei halua tehdä
väärin maailmoille (ihmisille).
[3:108]
Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan
päällä, ja Jumalan luo kaikki on palaava.
[3:109]
Te olette paras seurakunta, mikä on muodostunut
ihmisten keskuuteen. Te määräätte ihmisille oikeat
elämäntavat, estätte heitä pahuudesta ja uskotte Jumalaan.
Jos Pyhän kirjan saaneet olisivat uskoneet, olisi se ollut heille parempi;
heidän keskuudessaan on uskovaisia, mutta useimmat heistä ovat
jumalattomia.
[3:110]
He eivät voi aiheuttaa teille kuin vähän
vahinkoa, ja jos he käyvät sotimaan teitä vastaan,
kääntyvät he pakoon eivätkä sen jälkeen saa apua.
[3:111]
Kurjuus on masentava heidät, missä ikinä he
ovat, paitsi jos he pitävät liiton Jumalan kanssa ja sopimuksen
ihmisten kanssa ; (muuten) he vetävät päällensä
Jumalan vihan, ja viheliäisyys peittää heidät. Kaikki
tämä tapahtuu siksi, että he hylkäsivät Jumalan
tunnusmerkit ja vääryydessään surmasivat profeetat,
sekä siksi, että he olivat uppiniskaisia ja tekivät rikoksia.
[3:112]
Pyhän kirjan saaneista eivät kuitenkaan kaikki ole
samanlaisia; heidän keskuudessaan on vakaa joukko (ihmisiä), jotka
yön aikana lukevat Jumalan ihmeellisiä ilmoituksia ja Häntä
kumartavat.
[3:113]
He uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään,
harrastavat hyvää ja estävät ihmisiä pahuudesta,
kilvoittelevat keskenään hyvissä töissä;
nämä kuuluvat vanhurskaisiin.
[3:114]
Mitä hyvää he tekevätkin, ei heiltä
koskaan riistetä sen hedelmää, sillä Jumala tuntee ne,
jotka Häntä pelkäävät.
[3:115]
Niitä, jotka ovat uskottomia, eivät totisesti
heidän rikkautensa eivätkä heidän lapsensa
vähääkään hyödytä Jumalan edessä; he
joutuvat Tulen omiksi ja pysyvät siinä iankaikkisesti.
[3:116]
Minkä he antavat pois tässä maallisessa
elämässä, sen laita on sama kuin purevan kylmän viiman,
joka kiitää jumalattomien ihmisten vainioiden yli ja tuhoaa
heidän satonsa. Ei Jumala tee heille vääryyttä, vaan itse he
tekevät vääryyttä itselleen.
[3:117]
Te, jotka uskotte, älkää antautuko
avomieliseen ystävyyteen muiden kuin teikäläisten kanssa; muut
eivät jätä turmelematta teitä. He halajavat teidän
perikatoanne, heidän vihansa on jo pursunut heidän suustansa; mutta
se, mikä heidän sydämissään piilee, on vielä
pahempaa. Me olemme nyt selittänyt tunnusmerkkimme teille, jotta ehkä
ymmärtäisitte.
[3:118]
Katso, te olette sellaisia, jotka rakastatte heitä,
mutta he eivät rakasta teitä; te uskotte koko Pyhään
kirjaan, ja kun he tapaavat teidät, he sanovat: »Me uskomme», mutta omissa
oloissaan he pureskelevat sormiansa raivoissaan teitä vastaan. Sano:
»Kuolkaa raivoonne! Jumala tuntee totisesti sydäntenne sisimmät
aivoitukset.»
[3:119]
Jos jotain hyvää tapahtuu teille, kadehtivat he
sitä, mutta jos jokin paha kohtaa teitä, siitä he iloitsevat.
Jos olette kärsivällisiä ja pelkäätte Jumalaa, ei
heidän kavaluutensa voi vahingoitta teitä
vähääkään; Jumala sulkee huomioonsa kaikki heidän
tekonsa.
[3:120]
Entä kun sinä, Muhammed, varhain
eräänä aamuna jätit kotiväkesi sijoittaaksesi
uskovaiset taistelupaikoilleen (Jumala kaikki kuuli ja tiesi) ja
[3:121]
kun joukostanne kaksi osastoa oli menettää
rohkeutensa (mutta Jumala oli heidän tukensa; uskovaiset turvautuvat
Jumalaan).
[3:122]
Olihan Jumala auttanut teitä Bedrin taistelussa , kun
olitte huonommassa asemassa; antakaa siis Jumalalle kunnia, jotta olisitte
kiitollisia!
[3:123]
Silloin sinä sanoit uskovaisille: »Eikö teille
riitä, että Herranne tukee teitä kolmella tuhannella
Ylhäältä lähetetyllä enkelillä?»
[3:124]
Niin, jos olette kärsivällisiä ja
pelkäätte Jumalaa ja viholliset yllättävät teidät
äkkirynnäköllä, on Herranne tukeva teitä viidellä
tuhannella enkelinä, joilla on erityiset merkit.
[3:125]
Tämän antoi Jumala teille rohkaisevana
ilosanomana, jotta sydämenne rauhoittuisivat sen kautta - apu tulee
ainoastaan Jumalalta, mahtavalta viisaalta -
[3:126]
jotta Hän murskaisi uskottomat ja kaataisi heidät,
niin että he peräytyisivät saavuttamatta sitä, mitä
tahtoivat.
[3:127]
Sinua, Muhammed, ei koske
vähääkään, armahtaako Hän heitä vai
rankaisee, sillä he ovat väärintekijöitä.
[3:128]
Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan
päällä. Hän antaa anteeksi kenelle tahtoo ja rankaisee
ketä tahtoo; niin, Jumala on sääliväinen ja laupias.
[3:129]
Te, jotka uskotte, älkää koronkiskomisella
ahnehtiko kaksinkertaisia tuloja, vaan pelätkää Jumalaa, jotta
olisitte onnellisia
[3:130]
Ja kavahtakaa Tulta, joka on valmistettu uskottomille,
[3:131]
totelkaa Jumalaa ja profeettaa, jotta teidän osaksenne
tulisi laupeus.
[3:132]
ja pyrkikää kilvan saavuttamaan Herranne
anteeksianto ja Paratiisi, joka on yhtä ääretön kuin
taivaat ja maa, ja on valmistettu jumalaapelkääväisille,
[3:133]
jotka antavat uhrilahjoja sekä varakkaina että
köyhinä ollessaan, jotka hillitsevät vihansa ja antavat anteeksi
ihmisille; niin, Jumala rakastaa niitä, jotka hyvää
tekevät.
[3:134]
Ja jotka, tehtyään jotain alhaista tai rikottuaan
itseään vastaan, muistavat Jumalan ja anovat syntiään
anteeksi (ja kukahan muu kuin Jumala voi antaa synnit anteeksi?)
eivätkä vastoin parempaa tietoaan paadu siinä, mitä ovat
tehneet,
[3:135]
niiden palkka on oleva heidän Herransa anteeksianto ja
huvitarhat, joissa purot solisevat, joissa he ikuisesti viihtyvät; niin,
minkä ihanan palkan saavatkaan hyvyyden harjoittajat!
[3:136]
Jumalan kurinpitoa on ollut jo ennen teitä; vaeltakaa
ympäri maata ja tarkatkaa, millaisen lopun ne saivat, jotka
vääristelivät totuuden (sanoman) valheeksi.
[3:137]
Tämä on selitys ihmisille, opastus ja ojennus
jumalaapelkääväisille.
[3:138]
Älkää väsykö
älkääkä murehtiko; te voitatte, jos olette
(tosi-)uskovaisia!
[3:139]
jos teitä kohtasi isku, niin on yhtä
[3:140]
ja jotta Jumala voisi koetella uskovaisia ja tuhota
uskottomat.
[3:141]
Vai luuletteko, että saatte astua Paratiisiin,
ennenkuin Jumala tuntee ne teistä, jotka olivat taisteluvalmiit, ja
ennenkuin Hän tuntee ne, jotka ovat kestäviä?
[3:142]
Toivoittehan kuolemaa, ennenkuin kohtasitte sen
(kentällä), mutta nyt olette nähneet sen omin silmin.
[3:143]
Muhammed on vain lähettiläs; edesmenneet profeetat
ovat ennen häntä olleet (Jumalan) lähettiläitä; jos
hän kuolee tai kaatuu, peräydyttekö te silloin? Jos joku
peräytyy, ei hän voi vahingoittaa Jumalaa vähääkään,
mutta kiitolliset Jumala on palkitseva.
[3:144]
Ei yksikään sielu kuole muuten kuin Jumalan
sallimuksesta, Kohtalon kirjassa määrätyllä hetkellä.
Sille, joka toivoo itselleen palkkaa tässä elämässä,
annamme sen mukaan, ja sille, joka toivoo palkkaa tulevassa
elämässä, annamme hänen toivomuksensa mukaan, ja Me olemme
palkitseva kiitolliset.
[3:145]
Monta oli profeettaa, joiden keralla taisteli joukko
uskollisia (seuraajia); eivät he lannistuneet mistään, mikä
kohtasi heitä Jumalan sotaretkellä, eivät he horjuneet
eivätkä masentuneet. ja Jumala rakastaa kestäviä.
[3:146]
Ei heillä muuta ollut sanottavaa kuin: »Herra, anna
anteeksi meidän syntimme ja harhaotteet tehtävässämme, anna
lujuutta meidän askeleillemme ja auta meitä saamaan voitto uskottomista
vastustajistamme.»
[3:147]
ja Jumala antoi heille palkan tässä
elämässä ja ihanan palkan tulevassa; katso, Jumala rakastaa
hyväätekeviä.
[3:148]
Jos te jotka uskotte, olette epäuskoisille kuuliaisia,
saattavat he teidät peräytymään, ja te palaatte häviön
kärsien.
[3:149]
Mutta onhan Jumala suojelijanne, niin, Hän on paras
auttaja.
[3:150]
Me lähetämme äkkiä pelästyksen
epäuskoisten sydämiin, koska he Jumalan rinnalla pitävät
muita jumaluusolentoja, joiden palvelemiseen Hän ei ole antanut
mitään oikeutta. Heidän asunnokseen tulee Tuli; kauhea on
jumalattomien olinpaikka.
[3:151]
Onhan Jumala pitänyt teille antamansa lupauksen, kun
Hänen avullaan olitte voitokkaita, kunnes osoittauduitte pelkureiksi,
kiistelitte keskenänne määräyksistä ja olitte tottelemattomia,
senjälkeen kuin Hän jo näytti teille mitä toivoitte
(taistelun tuloksen). Jotkut teistä halusivat tämän
elämän hyvyyttä ja toiset teistä halusivat kuoleman
jälkeistä elämää. Siksi Hän käänsi
teidät pakoon vihollistenne edessä koetellaksensa teitä.
Kuitenkin Hän on jo armahtanut teitä, Jumala on runsas
jalomielisyydessään uskovaisia kohtaan.
[3:152]
Kun läksitte taistelukentällä toisistanne
välittämättä ja profeetta huusi jälkeenne (kutsuen
taistelemaan), lähetti Hän teille palkkioksi ahdinkoa ahdingon
lisäksi, jottette murehtisi sitä (saalista), minkä olitte
menettäneet, tai (iskua) mikä oli kohdannut teitä. Katso, Jumala
tietää teidän työnne.
[3:153]
Ahdinkonne jälkeen Hän lähetti teille
turvallisuuden tunteen ja unen, joka valtasi osan teistä. Toiset
teistä taas kiihoittivat itseään väärillä
kuvitteluilla Jumalasta. He sanoivat: »Onko meillä oikeastaan
tekemistä tämän asian kanssa?» Sano: »Koko
[3:154]
Katso, ne teistä, jotka kääntyivät
pakoon sinä päivänä, kun molemmat sotajoukot kohtasivat toisensa,
saattoi Saatana lankeamaan jonkun heidän tekonsa tähden; mutta Jumala
on armahtanut heitä, Jumalahan on totisesti anteeksiantava ja lempeä.
[3:155]
Te, jotka uskotte, älkää olko niiden
kaltaisia, jotka ovat uskottomia ja sanovat veljistään, kun he ovat
matkalla tai lähtevät sotaan: »Jos he olisivat jääneet
luoksemme, eivät he olisi kuolleet tai kaatuneet.» Jumala vain sallii sen,
mikä on tapahtunut, kirvellä heidän sydämissään.
Jumala antaa sekä elämän että kuoleman, ja Jumala
näkee mitä teette.
[3:156]
ja jos kaadutte tai kuolette Jumalan sotaretkellä, niin
on totisesti Jumalan anteeksianto ja lupaus parempi kuin kaikki se maallinen,
mitä olette saaneet kootuksi.
[3:157]
Ja jos muuten kuolette tai sodassa kaadutte, niin Jumalan
luokse teidän on kokoonnuttava.
[3:158]
Jumalan laupeuden vuoksi olet menetellyt lempeästi
heitä kohtaan, Muhammed, mutta jos olisit ollut ankara ja
kovasydäminen, olisivat he eronneet sinusta. Ole siis suvaitsevainen
heitä kohtaan, rukoile heille anteeksiantoa ja neuvottele heidän
kanssaan asioista. Ja kun olet päätöksesi tehnyt, luota
Jumalaan! Katso, Jumala rakastaa niitä, jotka Häneen turvaavat.
[3:159]
Jos Jumala auttaa teitä, ei teitä kukaan voita, ja
jos Hän vetäytyy pois, kuka silloin voi teitä auttaa? Niin, Jumalaan
turvatkoot uskovaiset!
[3:160]
Eikä profeetan sovi kavaltaa mitään,
sillä sen, joka kavaltaa, on Ylösnousemuksen päivänä
tuotava julki, mitä hän on kavaltanut. Silloin on jokainen sielu
saapa täyden ansionsa mukaan, eikä ketään väärin
tuomita.
[3:161]
Luuletteko hänen, joka tavoittelee sitä, mikä
on Jumalalle otollista, osoittautuvan sellaiseksi, joka on vetänyt
ylitsensä Jumalan vihan ja jonka olinpaikka on oleva Helvetti, se surkea
määränpää?
[3:162]
Jumalan luona heillä on erilainen arvoasema; näkeehän
Jumala, mitä kukin tekee.
[3:163]
Totisesti Jumala on ollut armollinen uskovaisia kohtaan
lähettäessään heille apostolin heidän keskuudestaan,
joka julistaa heille Hänen tunnusmerkkejään, puhdistaa
heidät ja opettaa Pyhää kirjaa ja viisautta heille, jotka
aikaisemmin elivät ilmeisessä harhauskossa.
[3:164]
Ja kun isku kohtasi teitä teidän annettuanne
(vastustajillenne) kaksi kertaa raskaamman iskun, miksi sanoitte: »Mistä
tämä johtuu?» Sano (heille, Muhammed): »Se johtuu teistä
itsestänne». Jumalahan on kaikkivaltias.
[3:165]
Ja se, mikä sattui teille sinä
päivänä, kun molemmat joukot kohtasivat toisensa, tapahtui
Jumalan sallimuksesta ja jotta Hän tuntisi uskovaiset
[3:166]
ja tuntisi teeskentelijät, ne, joille sanottiin,
»Tulkaa ja taistelkaa Jumalan asian puolesta tai torjukaa heidät!» ja he
vastasivat: »Jos osaisimme taistella, niin seuraisimme teitä.» Sinä
päivänä he olivat lähempänä uskottomuutta kuin
uskoa. Huulillaan he sanoivat sellaista, mitä ei ollut heidän
sydämissänsä, mutta Jumala tuntee parhaiten, mitä he
salaavat.
[3:167]
Niille, jotka itse istuessaan kotona sanoivat
(taistelevista) veljistään: »Jos he olisivat kuulleet meitä,
eivät he olisi kaatuneet», (heille) sano: »Torjukaa sitten kuolema omalta
kohdaltanne, jos puhutte täyttä totta!»
[3:168]
Mutta älkää pitäkö kuolleina
niitä, jotka ovat kaatuneet Jumalan sotaretkellä. Ei, he
elävät Herransa luona, saaden kukin osansa,
[3:169]
riemuiten siitä, mitä Jumala on runsaudestaan
heidän ylitseen vuodattanut, ja iloiten niistä, jotka seuraavat
heidän jälkiänsä, mutta eivät vielä ole
heitä saavuttaneet. Ei mikään pelko ole saava heitä
valtaansa, eikä heidän tarvitse murehtia.
[3:170]
He iloitsevat Jumalan armosta ja mielisuosiosta ja
siitä, ettei Jumala anna uskovaisten palkan mennä hukkaan.
[3:171]
Hyvää tekeviä ja Jumalaa
pelkääviä niiden joukossa, jotka tottelivat Jumalaa ja
profeettaa, kun isku heitä kohtasi, odottaa suuri palkka,
[3:172]
niitä, joille ihmiset sanoivat, että pelottavat
sotavoimat olivat kokoontuneet heitä vastaan, mutta tämä vain
lisäsi heidän uskoaan, ja he vastasivat: »Jumalassa on meille
(voimaa) kylliksi. Hän on paras tukemme ja turvamme.»
[3:173]
He palasivat Jumalan armon turvissa mitään pahaa
kohtaamatta. He etsivät Jumalan mielisuosiota, ja Jumala on
ylenmäärin suosiollinen.
[3:174]
Tosin Saatana peloittelee teitä
ystävillänsä, mutta älkää pelätkö
heitä, vaan pelätkää Minua, jos olette uskovaisia!
[3:175]
Ne, jotka kevein askelin käyvät uskottomuuteen,
älkööt katkeroittako sinua; he eivät voi vähääkään
vahingoittaa Jumalaa. Jumala ei näe hyväksi antaa heille
mitään osaa tulevassa elämässä; heitä odottaa
kauhea rangaistus.
[3:176]
Ne, jotka vaihtavat uskon uskottomuuteen, eivät
totisesti voi vahingoittaa Jumalaa; heitä uhkaa tuskallinen rangaistus.
[3:177]
Uskottomat älkööt luulko, että
elinkautinen armonaika, jonka Me heille annamme, on heille onneksi; Me annamme
heille aikaa ainoastaan siksi, että heidän syntinsä
enenisivät. Katso, heitä odottaa häpeällinen rangaistus.
[3:178]
Jumala ei aio jättää uskovaisia siihen
tilaan, jossa te nyt olette, siihen
[3:179]
Ne, jotka ovat saitoja sen suhteen, mitä Jumala on
runsaudessaan heille antanut, älkööt luulko, että se on
hyödyksi heille; ei, se on heille vahingoksi. Ylösnousemuksen
päivänä ne asiat, joissa he olivat saitoja, tulevat
kaulakahleina kuristamaan heitä. Jumalalle kuuluvat taivasten ja maan
perinnöt, ja Jumala tietää teidän tekonne.
[3:180]
Jumala on kuullut niidenkin puheen, jotka sanoivat
(pilkallisesti, kun heitä kehoitettiin lahjoittamaan Herralle): »Jumala on
köyhä, ja me olemme rikkaita». Me merkitsemme muistiin heidän
sanansa ja kuinka he syyttä surmasivat profeetat, ja tulemme sanomaan:
»Maistakaa Tulen tuskaa!»
[3:181]
Ja tämä on teille seurauksena omien kättenne
töistä. Jumala ei ole julma palvelijoillensa.
[3:182]
Niille, jotka väittävät: »Jumalahan on
sallinut meidän olla uskomatta mihinkään
lähettilääseen, ennenkuin hän suorittaa uhrin, jonka
(taivaan) tuli kuluttaa», sano (heille Muhammed): »Onhan ennen minua tullut
luoksenne lähettiläitä suorittaen ihmetekoja ja tehden
sellaista, josta te mainitsette; miksi te olette sitten heidätkin
surmanneet, jos nyt tahdotte pysyä totuudessa?»
[3:183]
Ja jos he pitävät sinua valehtelijana, niin onhan jo
ennen sinua pidetty valehtelijoina lähettiläitä, jotka ovat
ihmeitä tehneet sekä tuoneet Psalmit ja Valaisevan kirjan.
[3:184]
Jokainen sielu on maistava kuoleman, ja teille maksetaan
Ylösnousemuksen päivänä oikea palkkanne, mutta se, joka
välttää Tulen ja saa astua Paratiisiin, on autuas, jota vastoin
maailman elämä on vain pettävää tavaraa.
[3:185]
Sekä teidän omaisuutenne että teidät
itsenne tullaan totisesti panemaan koetukselle, ja te saatte kuulla paljon
pahaa sekä niiltä, jotka ovat Pyhän kirjan saaneet ennen
teitä, että monijumalaisilta, mutta jos olette kestäviä ja
vältätte pahaa, niin on se sankaruutta elämänvaiheissa.
[3:186]
Jumala asetti velvollisuuden niille, jotka Pyhän kirjan
saivat (juutalaisille), näin sanoen: »Teidän tulee selittää
sitä ihmisille eikä salata sitä». Mutta he heittivät sen
selkänsä taakse ja vaihtoivat sen mitättömiin arvoihin.
Mikä surkea vaihtokauppa!
[3:187]
Älä luule, että ne, jotka kerskuvat teoistaan
ja kärkkyvät ylistystä siitä, mitä eivät ole
tehneet, (älä luule) että he säästyvät
kuritukselta. Ei, heitä odottaa tuskallinen rangaistus.
[3:188]
Jumalalle kuuluu taivasten ja maan herruus, totisesti Jumala
on kaikkivaltias.
[3:189]
Taivasten ja maan luominen sekä yön ja
päivän vaihtelu ovat totisesti tunnusmerkkejä niille, joilla on
ymmärrystä,
[3:190]
jotka muistavat Jumalaa seisoessaan, istuessaan ja
maatessaan ja miettivät taivasten ja maan luomista sanoen: »Herra,
Sinä et ole luonut tätä turhaan. Kunnia olkoon yksin Sinulle!
Säästä meitä Tulen tuskilta!
[3:191]
Herra, sen, jonka heität Tuleen, hänet olet
syössyt häpeään. Ja turmeltuneet jäävät
ilman auttajaa.
[3:192]
Herra, me olemme kuulleet julistajan kehoittavan meitä
uskoon sanoen: »Uskokaa Herraanne!» ja me olemme uskoneet. Siksi, Herra, anna
anteeksi meidän syntimme, pyyhi pois pahat työmme ja anna meidän
kuolla vanhurskasten kuolemalla.
[3:193]
Ja anna meille, Herra, mitä olet luvannut meille
lähettiläittesi kautta, äläkä salli meidän joutua
häpeään Ylösnousemuksen päivänä! Ethän
petä lupaustasi.»
[3:194]
Niin kuuli heidän Herransa heitä (ja sanoi):
»Minä en anna tekijän työn mennä hukkaan teidän
keskuudessanne, olkoon hän mies tai nainen, toinen toisestannehan te
polveudutte. Myöskin niiltä, jotka ovat lähteneet kodeistaan tai
jotka on karkoitettu sieltä, ja jotka ovat kärsineet Minun asiani
puolesta, taistelleet ja kaatuneet, olen totisesti pois pyyhkivä
heidän pahat työnsä ja päästävä heidät
huvitarhoihin, joissa purot solisevat. Tämä on oleva heille palkkana
Jumalalta; sillä Jumala palkitsee parhaiten.
[3:195]
Älä anna kotiseutusi (Mekan) uskottomien
rikkauksien häikäistä itseäsi, Muhammed!
[3:196]
Niistä on lyhytaikainen ilo, sitten on Helvetti oleva
heidän kotinsa. Mikä surkea olinpaikka!
[3:197]
Mutta niitä, jotka pelkäävät Herraansa, odottavat
huvitarhat, joissa purot solisevat, ja siellä he ikuisesti viihtyvät.
Sellaiset ovat Jumalan armolahjat; niin, Jumalalla on tallella kaikkein parasta
vanhurskaille.
[3:198]
Katso, Pyhän kirjan omaavien joukossa on sellaisia,
jotka uskovat Jumalaan, siihen, mikä on ilmoitettu teille ja mikä on
ilmoitettu heille, jotka nöyrtyvät Jumalan edessä
eivätkä vaihda Jumalan tunnusmerkkejä mitättömän
arvoihin.
[3:199]
Nämä totisesti saavat palkkansa Herralta; Jumala
on nopea tekemään tiliä.
[3:200]
Te jotka uskotte, olkaa kärsivällisiä,
kilvoitelkaa keskenänne kärsivällisyydessä, olkaa lujia ja
pelätkää Jumalaa, jotta tulisitte onnellisiksi!
An-Nisâ’
Ylistys Jumalalle, maailmojen
Valtiaalle,
[4:1]
Ihmiset, pitäkää kunniassa Herraanne, joka on
teidät luonut yhdestä hengestä ja hänestä luonut
hänen puolisonsa ja näistä molemmista antanut lukuisain miesten
ja naisten levitä maailmaan. Pitäkää kunniassa Jumalaa,
jonka nimessä toinen toiseltanne anotte ja vaaditte; myöskin
kunnioittakaa verisiteitä (niitä kohtuja, jotka ovat kantaneet
teidät). Katso, Jumala valvoo ja vartioi teidän
elämäänne.
[4:2]
Ja antakaa orvoille heidän omaisuutensa;
älkää (holhoojina) vaihtako hyvää huonoksi
älkääkä kuluttako heidän omaisuuttansa sekoittamalla
sitä omaanne. Se olisi totisesti suuri synti.
[4:3]
Jos pelkäätte, ett'ette voi menetellä
oikeudenmukaisesti orpoja kohtaan, naikaa silloin ne naispuoliset (orpojen
joukosta), joista pidätte, kaksi, kolme tai neljä, mutta jos
pelkäätte, ett' ette voisi olla tasapuolisia noin useata kohtaan,
niin naikaa vain yksi ainoa heistä tai niistä orjattarista, joita
omistatte. Tämä on mukavin tapa välttää
vääryyttä.
[4:4]
Jättäkää suosiolla vaimoillennekin
lahjaksi heidän myötäjäisensä , mutta jos he
hyvästä tahdostaan luovuttavat teille jotakin takaisin, niin
pitäkää se ilomielin hyvänänne.
[4:5]
Älkää antako
ymmärtämättömille alaikäisille heidän
omaisuuttansa, jonka Jumala on antanut hallittavaksenne, vaan
elättäkää heitä sillä ja vaatettakaa heidät
ja puhukaa heille suosiollisesti.
[4:6]
Ja seuratkaa orpojen (henkistä) kehitystä, kunnes
he saavuttavat naimaiän, ja jos silloin havaitsette heidät
tervejärkisiksi, niin luovuttakaa heille itselleen heidän
omaisuutensa. Varokaa tuhlaamasta sitä kevytmielisesti ja
hätiköiden, ennenkuin he ovat täysi-ikäisiä. Rikas
(holhooja) jättäköön holhokkien omaisuuden
käyttämättä, ja se, joka itse on köyhä,
kuluttakoon siitä vain kohtuulliseksi harkitun osan. Kun te luovutatte
heille heidän omaisuutensa, niin olkoot teillä todistajat
läsnä. Jumala valvoo tarkasti tilien tekoa.
[4:7]
Miehiset perijät saakoot osan siitä, mitä
vanhemmat ja lähimmät omaiset ovat jälkeensä
jättäneet, ja naispuolisetkin perilliset saakoot osan siitä,
mitä vanhemmat ja lähimmät omaiset ovat jättäneet,
olkoon perintö vähäinen tai suuri - laki
määrää siitä kullekin hänen osuutensa.
[4:8]
Kun kaukaiset sukulaiset, orvot ja köyhät ovat
läsnä perinnönjaossa, niin antakaa heillekin jotain ja puhukaa
heille ystävällisesti.
[4:9]
Ja ne, jotka itse olisivat huolestuneita, jos
jättäisivät jälkeensä pieniä lapsia, varokoot
(vääryydentekoa holhokeilleen), pelätkööt Jumalaa ja
puhukoot mikä on totta.
[4:10]
Ne, jotka vääryydellä nielevät orpojen
omaisuuden, nielevät totisesti vain tulta vatsaansa, ja he tulevat
Helvetin tulessa palamaan. 11. Jumala määrää lastenne
suhteen: Miehinen perillinen saakoon yhtä paljon kuin kaksi naispuolista
yhteensä, mutta jos näitä tyttölapsia on enemmän kuin
kaksi, niin saakoot he kaksi kolmattaosaa siitä, mitä vainaja on
jälkeensä jättänyt, ja jos on yksi ainoa, saakoon hän
puolet. Vainajan vanhemmat saakoot kumpikin kuudennen osan hänen
jäämistöstään, jos häneltä jäi lapsia;
mutta jos häneltä ei jäänyt lapsia, vaan vanhemmat yksin
perivät hänet, niin saakoon äiti kolmannen osan, ja jos
hänellä (vainajalla) on veljiä, niin saakoon äiti kuudennen
osan, kaikki tämä kuitenkin vasta senjälkeen, kuin testamentin
määräämät erät tai velka on vähennetty.
Mitä tulee teidän vanhempiinne ja lapsiinne, niin ette voi
tietää, kummat saattavat olla teille hyödyllisemmät. Kaikki
tämä on Jumalan määräys; Jumala on totisesti
tietävä, viisas.
[4:11]
Ne, jotka vääryydellä nielevät orpojen
omaisuuden, nielevät totisesti vain tulta vatsaansa, ja he tulevat
Helvetin tulessa palamaan. Jumala määrää lastenne suhteen:
Miehinen perillinen saakoon yhtä paljon kuin kaksi naispuolista
yhteensä, mutta jos näitä tyttölapsia on enemmän kuin
kaksi, niin saakoot he kaksi kolmattaosaa siitä, mitä vainaja on
jälkeensä jättänyt, ja jos on yksi ainoa, saakoon hän
puolet. Vainajan vanhemmat saakoot kumpikin kuudennen osan hänen
jäämistöstään, jos häneltä jäi lapsia;
mutta jos häneltä ei jäänyt lapsia, vaan vanhemmat yksin
perivät hänet, niin saakoon äiti kolmannen osan, ja jos
hänellä (vainajalla) on veljiä, niin saakoon äiti kuudennen
osan, kaikki tämä kuitenkin vasta senjälkeen, kuin testamentin
määräämät erät tai velka on vähennetty.
Mitä tulee teidän vanhempiinne ja lapsiinne, niin ette voi
tietää, kummat saattavat olla teille hyödyllisemmät. Kaikki
tämä on Jumalan määräys; Jumala on totisesti
tietävä, viisas.
[4:12]
Ja teille kuuluu puolet siitä, mitä vaimonne ovat
jälkeensä jättäneet, jollei heillä ole lapsia; mutta
jos heillä on lapsia, tulee osallenne neljäs osa vaimojenne
jäämistöstä, senjälkeen kuin heidän mahdolliset
testamenttimääräyksensä ovat täytetyt tai velka on
vähennetty. He (vaimot) saakoot puolestaan neljännen osan siitä,
mitä te olette jälkeenne jättäneet, jollei teiltä
jää lapsia; mutta jos teiltä jää lapsia, niin tulee
heidän osalleen kahdeksas osa teidän
jäämistöstänne, senjälkeen kuin testamentin
määräykset on täytetty tai velka on vähennetty. jos
miehellä tai naisella, joka jättää perinnön
jälkeensä (ei ole vanhempia eikä lapsia, mutta) on veli tai
sisar, niin saakoot kumpikin kuudennen osan, senjälkeen kuin testamentin
määräykset on täytetty tai velka on vähennetty,
loukkaamatta kenenkään oikeutta. Tämä on Jumalan
säännös; katso, Jumala on tietävä, lempeä.
[4:13]
Nämä ovat Jumalan asetukset. Sen, joka tottelee
Jumalaa ja Hänen lähettilästään, Hän on
päästävä huvitarhoihin, joissa purot solisevat ja jossa
hän ikuisesti on viihtyvä, tämä on suuri autuus.
[4:14]
Mutta sen, joka on tottelematon Jumalalle ja Hänen
lähettiläälleen ja rikkoo Hänen asetuksiaan, Hän on
johdattava Tuleen, jossa hän iankaikkisesti on pysyvä;
häntä odottaa häpeällinen rangaistus.
[4:15]
Niitä teidän naisianne vastaan, jotka tekevät
huorin, on teidän kutsuttava joukostanne neljä todistajaa; jos he
todistavat heidät syyllisiksi, niin pitäkää heidät
eristettyinä asunnoissanne, kunnes kuolema heidät korjaa tai Jumala
osoittaa heitä varten jonkun muun mahdollisuuden (uuden
lainsäädännön kautta).
[4:16]
Sellaiseen häpeään syyllistyviä on
kumpaakin rangaistava, mutta jos he katuvat ja tekevät parannuksen, niin
jättäkää heidät rauhaan. Katso, Jumala on
sääliväinen ja laupias.
[4:17]
Sääliä riittää Jumalalta ainoastaan
niille, jotka tekevät pahaa tietämättömyydessään,
mutta sitten viipymättä katuvat. Näitä on Jumala
säälivä, sillä Jumala on tietävä, viisas.
[4:18]
Mutta mitään armoa ei ole niille, jotka
tekevät pahoja töitä aina siihen saakka, kunnes ovat
kuolemaisillaan ja silloin sanovat: »Nyt minä teen totisesti parannuksen»,
eikä niille, jotka kuolevat uskottomuudessa; heille Me olemme valmistanut
tuskallisen rangaistuksen.
[4:19]
Teidän, jotka uskotte, ei ole lupa ottaa (edesmenneiden
sukulaistenne) naisilta, vastoin heidän tahtoaan, heidän
perintöään, eikä estää heitä
menemästä naimisiin toisen kanssa, ottaaksenne heiltä takaisin
osan siitä, minkä olette heille antaneet, paitsi jos he
syyllistyvät ilmeiseen huoruuteen; vaan kohdelkaa heitä
hyväntahtoisesti. Jos tunnette vastenmielisyyttä heitä kohtaan,
niin voi olla, että vastenmielisyytenne kohdistuukin sellaiseen
henkilöön, johon Jumala on kätkenyt paljon hyvää.
[4:20]
Jos haluatte ottaa (uuden) vaimon toisen (erottamanne)
sijaan ja olette antaneet jälkimäiselle vaikkapa suurenkin
rahasumman, niin älkää ottako mitään siitä
takaisin. Kuinka anastaisittekaan sitä väärin syytöksin ja
ilmeisesti syntiä tehden?
[4:21]
Ja kuinka voisittekaan anastaa sen, kun olette viettäneet
läheistä yhdyselämää toistenne kanssa ja he (vaimonne)
ovat saaneet teidän juhlalliset liittolupauksenne?
[4:22]
Älkää naiko niitä naisia, jotka
isänne ovat naineet (ja hylänneet); poikkeus sallittakoon jo aikoja
sitten tapahtuneeseen nähden. Sellainen on totisesti irstasta ja
inhottavaa; se on oikeiden elämäntapojen turmelemista.
[4:23]
Kiellettyjä teiltä ovat äitinne,
tyttärenne ja siskonne, sekä isän- että äidinpuoleiset
tätinne, veljentyttärenne ja sisarentyttärenne,
imettäjänne, jotka teitä ovat imettäneet, ja heidän
tyttärensä, vaimojenne äidit ja tytärpuolenne, jotka ovat
holhouksenne alaisia ja (aikoinaan) syntyneet vaimoista, joiden kanssa olette
yhteydessä olleet - mutta jos ette ole olleet heidän kanssaan
yhteydessä, niin ei teille lueta synniksi (naida tytärpuoli) - ja
edelleen omaa vertanne olevien poikienne vaimot. Kielletty on myös
naimisiin meno kahden sisaren kanssa samalla kertaa - poikkeus on sallittu jo
aikaa sitten tapahtuneeseen nähden. Katso, Jumala on pitkämielinen ja
laupias.