Al-Baqarah
Ylistys Jumalalle, maailmojen
Valtiaalle,
[2:1]
Alif. Laam. Miim. Tämä Pyhä kirja, siitä
ei ole epäilystäkään on
[2:2]
opastus jumalaapelkääväisille ja pahaa
karttaville ,
[2:3]
niille, jotka uskovat siihen, mikä ei näy,
elävät rukoillen ja tuovat uhria siitä, mitä Me olemme
heille suoneet,
[2:4]
niille, jotka uskovat siihen, mikä on
ylhäältä ilmoitettu sinulle (Muhammed), sekä siihen,
mikä on ilmoitettu ennen sinua, ja jotka varmassa luottamuksessa odottavat
tulevaista elämää.
[2:5]
Nämä elävät Herransa johdatuksessa;
nämä ovat onnellisia.
[2:6]
Jumalattomille taasen on totisesti samantekevää,
varoitatko heitä vai et; he eivät usko.
[2:7]
Jumala on sinetillä sulkenut heidän
sydämensä ja korvansa, ja heidän silmiään peittää
verho; niin, heitä kohtaa kammottava rangaistus.
[2:8]
Muutamat ihmiset sanovat kyllä: »Me uskomme Jumalaan ja
Viimeiseen päivään», eivätkä kuitenkaan usko.
[2:9]
He tahtovat pettää Jumalaa ja niitä, jotka
uskovat, mutta he eivät petä ketään muita kuin
itsensä, eivätkä käsitä sitä.
[2:10]
Sairaus turmelee heidän sydämensä, ja Jumala
pahentaa heidän sairautensa; niin, heitä odottaa tuskallinen
rangaistus, koska he ovat valehdelleet.
[2:11]
Kun heille sanotaan: »Alkää aiheuttako pahennusta
maan päällä», he vastaavat: »Mehän vain uudistamme asiat
oikeiksi.»
[2:12]
ivätkö juuri sellaiset tosiaan ole niitä,
joista paha paisuu? Mutta he eivät sitä tajua.
[2:13]
Ja kun heille sanotaan: »Uskokaa kuten nuo ihmiset uskovat»,
he vastaavat: »Onko meidän uskottava kuten hullut uskovat?» Mutta
eivätkö todellisuudessa juuri he itse ole hulluja? Vaan
sitäkään he eivät älyä.
[2:14]
Kohdatessaan uskovaisia he sanovat: »Me uskomme», mutta kun
he erkanevat taas saatanainsa pariin, he selittävät: »Tietysti olemme
teikäläisiä, me vain teimme pilkkaa.»
[2:15]
Mutta Jumala tekeekin pilkkaa heistä
itsestään, jättää heidät yltymään
pahuudessaan ja vaeltamaan sokeasti yhä syvempään
häpeään.
[2:16]
He ovat niitä, jotka oikean johdatuksen vaihtavat
harhatiehen, eikä se vaihtokauppa ole heille voittoa tuottava, vaan he
jäävät kokonaan ilman Jumalan Opastusta.
[2:17]
Heidän laitansa on kuin niiden, jotka
sytyttävät itselleen tulen, mutta kun se on valaissut mitä
heidän ympärillään on, tempaa Jumala pois valon ja
jättää kaikki pimeyteen, niin etteivät he voi
nähdä; Hän jättää heidät
[2:18]
mykiksi, kuuroiksi ja sokeiksi, niin etteivät he voi
palata.
[2:19]
Tai kuten on ukkossateen yllättäessä, joka
tuo mukanaan pimeyden, jyrinän ja salaman; he tukkivat sormin korvansa ukkosen
jylinältä ja pelkäävät saavansa kuoliniskun salamoista
- Jumalalla on uskottomat vallassaan - ja
[2:20]
salama on riistämäisillään heiltä
näön. Niin usein kuin se välähtää, liikkuvat he
sen valossa, mutta kun pimeys taas lankeaa heidän ylitsensä, pysähtyvät
he. Jos Jumala tahtoisi, voisi Hän ottaa heiltä kokonaan kuulon ja
näön; katso, Jumala on totisesti kaikkivaltias.
[2:21]
Oi, ihmiset, palvelkaa Herraanne, joka on luonut sekä
teidät että ne, jotka ovat eläneet ennen teitä, jotta
pelastuisitte pahasta!
[2:22]
Jumala on tehnyt maan teille lepopaikaksi ja kaartanut
taivaan ylitsenne, Hän antaa vettä taivaasta ja sillä kasvattaa
hedelmiä ravinnoksenne. Älkää siis asettako Jumalan
rinnalle muita Hänen vertaisikseen vastoin parempaa tietoanne.
[2:23]
jos epäilette sitä, mitä Me ilmoitamme
palvelijallemme (Muhammedille), niin aikaansaakaa tämän kaltainen
kirjoitus ja kutsukaa Jumalan vertaisia todistajia, jos tahdotte pysyä
totuudessa;
[2:24]
mutta jollette tee niin - ja sitä ette koskaan voi
tehdä silloin kavahtakaa tulta, joka on valmistettu uskottomille ja jonka
polttoaineena ovat ihmiset ja kivet.
[2:25]
julista niille (oi Muhammed), jotka uskovat ja tekevät
hyviä töitä, se riemullinen sanoma, että heitä
odottavat huvitarhat, joissa purot solisevat. Niin usein kuin he nauttivat
hedelmiä sieltä ravinnokseen, he sanovat: »Tämä oli muinoin
meidän ruokaamme» - vaikkakin heille tarjotaan se vain
samankaltaisena.Siellä odottavat heitä puhtaat puolisot ja
siellä he viihtyvät ikuisesti.
[2:26]
Jumala ei häpeä käyttää
vertauskuvana vaikkapa hyttystä tai jotakin sen yläpuolella olevaa .
Ne jotka uskovat, tietävät, että siinä on heidän
Herransa ilmoittama totuus, kun taas uskottomat kummastelevat:
»Mitähän Jumala tarkoittaa moisella vertauksella?» Hän
sillä eksyttää monta ja opastaa monta, mutta muut eivät
eksy eivätkä joudu kadotukseen kuin jumalattomat,
[2:27]
jotka rikkovat liiton Jumalan kanssa, sen jälkeen kuin
se on vahvistettu, erottavat, mitä Jumala on määrännyt
yhdistettäväksi, ja aiheuttavat pahaa maan päällä, he
ovat niitä, jotka joutuvat onnettomuuteen.
[2:28]
Kuinka voitte kieltää Jumalan te, jotka olitte
kuolleita ja joille Hän antoi elämän? Aikanaan Hän antaa
teidän kuolla, sitten Hän herättää taas teidät
elämään, ja lopulta palajatte jälleen Hänen luoksensa.
[2:29]
Hän on se, joka on luonut teille kaiken, mitä on
maan päällä. Sitten Hän nousi taivaaseen ja muodosti sen
seitsemäksi taivaaksi; niin, Hän on kaikkitietävä.
[2:30]
Ja kun Herrasi puhui enkeleille: »Katso, Minä aion
totisesti asettaa sijaisen maan päälle», he kysyivät: »Aiotko
asettaa sinne jonkun, joka siellä aiheuttaa vääryyttä ja
vuodattaa verta, meidän ylistäessämme Sinua ja julistaessamme
Sinun pyhyyttäsi?» Hän vastasi: »Minä tiedän totisesti,
mitä te ette tiedä.»
[2:31]
Ja Hän opetti ihmiselle (Aadamille) kaikki nimet ja
nimitettävät; sitten näytti Hän kaikki enkeleille ja sanoi:
»Lausukaa näiden nimet Minulle, jos olette todellisuudesta selvillä.»
[2:32]
He vastasivat: »Sinulle yksin kunnia! Meillä ei ole
muuta tietoa, kuin minkä olet opettanut meille, Sinä ainoa olet
totisesti Tietäjä, Viisas.»
[2:33]
Silloin Hän sanoi: »Ihminen (Aadam), lausu niiden nimet
heille!» ja kun hän lausui niiden nimet heille, sanoi Hän: »Enkö
ole teille sanonut, että Minä tunnen totisesti salat taivaassa ja
maan päällä, ja Minä tiedän, mitä te ilmaisette
ja mitä salaatte?»
[2:34]
Ja kun Me sanoimme enkeleille: »Kumartukaa maahan Ihmisen
(Aadamin) edessä», heittäytyivät he maahan kaikki paitsi
Saatana. Hän kieltäytyi ylpeyksissään ja joutui
jumalattomien lukuun.
[2:35]
Me sanoimme vielä: »Aadam, asu Paratiisissa, sinä
ja vaimosi, ja nauttikaa sieltä vapaasti ravintoa, mistä haluatte,
mutta älkää lähestykö tätä puuta, jottette
tulisi väärintekijöiksi.»
[2:36]
Mutta Saatana sai heidät poikkeamaan tästä ja
vietteli heidät ulos siitä autuaasta olotilasta, jossa he olivat, ja
Me sanoimme: »Syöksykää alas! Toinen teistä olkoon toisen
vihollinen! Kuitenkin saatte ajallisen olinpaikan ja toimeentulonne maan
päällä.»
[2:37]
Tällöin vastaanotti Aadam ilmestyksen sanat
Herraltansa, ja tämä sääli häntä: katso, Hän
on totisesti sääliväinen, laupias.
[2:38]
Me sanoimme: »Syöksykää täältä
alas kaikki!» Totisesti tulee teille Minulta kuitenkin vielä Johdatus, ja
jotka Minun johdatustani seuraavat, niitä ei mikään pelko
valtaa, eikä heidän tarvitse murehtia.
[2:39]
Mutta ne, jotka ovat uskottomia ja pitävät
ilmestyksemme valheena, ovat Tulen omia ja pysyvät siinä
iankaikkisesti.
[2:40]
Israelilaiset, muistakaa Minun mielisuosiotani, jonka olen
antanut tulla osaksenne, ja täyttäkää osuutenne liitossa,
niin olen Minä täyttävä oman osani liitossa, ja
peljätkää yksin Minua
[2:41]
ja uskokaa siihen, minkä olen ilmoittanut
(Muhammedille), vahvistaen sillä ennestään teillä jo olevat
Pyhät kirjoitukset; älkää olko ensimmäisiä
epäuskossa älkääkä vaihtako Minun ilmoitustani
mitättömiin arvoihin, vaan kunnioittaen peljätkää
yksin Minua.
[2:42]
Älkää verhotko totuutta valheella
älkääkä salatko totuutta vastoin parempaa tietoanne,
[2:43]
vaan harjoittakaa rukoilemista, antakaa almuja ja kumartakaa
yhdessä niiden kanssa, jotka Minua kumartavat.
[2:44]
Kuinka te kehoittaisitte ihmisiä vanhurskauteen, itse
unohtaessanne
[2:45]
Etsikää apua kärsivällisyydestä ja
rukouksesta. Tämä on totisesti vaikea tehtävä muille paitsi
nöyräsydämisille,
[2:46]
jotka tietävät, että he kohtaavat Herransa ja
että he palaavat Hänen luokseen.
[2:47]
Israelilaiset! Muistakaa armoani, jota olen teille
osoittanut, ja että olen suosinut teitä ja korottanut teidät yli
kaikkien kansojen.
[2:48]
Ja varokaa sitä päivää, jolloin
yksikään sielu ei voi suorittaa
vähäisintäkään hyvitystä toisen puolesta, jolloin
ei mitään välitystä hyväksytä eikä mitään
lunnaita vastaanoteta, eikä kukaan saa toisen apua.
[2:49]
ja muistakaa, kuinka Me pelastimme teidät faraon kansan
käsistä, egyptiläisten käsistä, jotka vaivasivat
teitä julmilla rasituksilla, tappoivat poikanne ja antoivat vain
tytärtenne elää. Tämä oli Herranne sallima kauhea
koettelemus.
[2:50]
Entä kun Me jaoimme meren kahtia edessänne ja
pelastimme teidät, mutta hukutimme faraon kansan silmienne nähden?
[2:51]
Entä kun Me määräsimme Mooseksen
viipymään edessämme neljäkymmentä vuorokautta, ja
sillä aikaa kun hän oli poissa, te valitsitte (epäjumalaksenne)
vasikan, koska olitte uppiniskaisia?
[2:52]
Senkin jälkeen annoimme teille anteeksi, josta
teidän olisi oltava kiitollisia.
[2:53]
Entä silloin, kun annoimme Moosekselle Lain, jotta
oppisitte hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän ja
teidät ohjattaisiin oikeata tietä,
[2:54]
ja kun Mooses sanoi kansallensa: »Kansani, totisesti olette
langenneet syntiin tekemällä itsellenne vasikan;
kääntykää siis katuen Luojanne puoleen ja surmatkaa
syylliset keskuudessanne. Siten on teidän parempi Luojanne edessä, ja
Hän armahtaa teitä, Hän on totisesti armollinen ja laupias.»
[2:55]
Entä kun te sanoitte: »Mooses, me emme usko sinua,
ennenkuin silmillämme näemme Jumalan», ja taivaan tuli yllätti
teidät tuijottaessanne,
[2:56]
ja sitten Me sallimme salamanlyömien tointua eloon,
jotta ehkä oppisitte olemaan kiitollisia.
[2:57]
Ja Me levitimme suojaksenne pilven ja lähetimme teille
mannaa ja viiriäisiä. »Syökää sitä
hyvää, mitä olemme teille suoneet.» Eivät israelilaiset synnillänsä
Meitä vahingoittaneet vaan itseänsä.
[2:58]
Entä kun Me sanoimme: »Astukaa tähän
kaupunkiin ja nauttikaa runsaasti löytämäänne ravintoa»?
Astukaa sisään portista kumartaen nöyrästi ja sanokaa: »
(Synti) taakkamme lievennettäköön!» jotta antaisimme teille
synnit anteeksi ja siunaisimme niitä, jotka tekevät hyvää.
[2:59]
Mutta ne,jotka rikkoivat (Jumalan käskyn), vaihtoivat
tämän sanan toiseen, kuin mikä oli sanottu heille, ja
näille me lähetimme rangaistuksen taivaasta, koska he olivat
uppiniskaisia.
[2:60]
Entä kun Mooses pyysi vettä janoiselle kansalleen,
ja Me sanoimme: »Lyö sauvallasi kallioon!» ja kaksitoista
lähdettä pulppusi kivestä, niin että joka sukukunta tiesi
juomapaikkansa? »Syökää ja juokaa Jumalan antimista,
älkääkä kavalasti saako aikaan pahennusta maan
päällä.»
[2:61]
Entä kun te sanoitte: »Mooses, me emme jaksa
syödä aina samaa ravintoa; huuda siksi Herraasi puolestamme,
että hän anaisi meille, mitä maa kasvaa, kuten vihanneksia,
kurkkuja, leipäviljaa, herneitä ja punasipulia»? Hän vastasi:
»Haluatteko saada huonompaa paremman sijasta? Menkää alas Egyptiin,
siellä voitte saada mitä haluatte.» Viheliäisyys ja kurjuus
kasaantuivat heidän päällensä, ja he joutuivat Jumalan
vihan alaisiksi. Tämä tapahtui siksi, että he kielsivät
Jumalan ilmoituksen ja vääryydessään surmasivat profeetat;
siksi että he olivat tottelemattomia ja kapinallisia.
[2:62]
(Koraaniin) uskovat ja myöskin ne jotka ovat
juutalaisia, kristittyjä, saabalaisia, jos he uskovat Jumalaan ja
Viimeiseen päivään ja elävät hurskaasti, saavat
totisesti palkkansa Herransa luona; ei mikään pelko valtaa
heitä, eikä heidän tarvitse murehtia.
[2:63]
Muistakaa, kuinka Me teimme liiton kanssanne (Siinain)
vuoren kohotessa ylitsenne ja sanoimme: »Pitäkää lujasti kiinni
siitä, minkä olemme antanut teille, ja muistakaa mitä se
sisältää, jotta karttaisitte pahaa.»
[2:64]
Tämänkin jälkeen te käännyitte
pois, ja ilman Jumalan armoa ja laupeutta olisitte joutuneet kadotettujen
joukkoon.
[2:65]
Tehän tiedätte joukossanne ne, jotka rikkovat
sapatin ja joille Me sanoimme: »Muuttukaa halveksituiksi apinoiksi!»
[2:66]
Niin teimme heistä pelottavan esimerkin nykyiselle
sukupolvelle ja tuleville sekä varoituksen
jumalaapelkääväisille.
[2:67]
Entä kun Mooses sanoi kansalleen: »Jumala käskee
teitä uhraamaan hiehon"»? He kysyivät: »Teetkö pilkkaa
meistä?» Hän vastasi: »Jumala varjelkoon minua olemasta niin hullu.»
,
[2:68]
Silloin sanoivat he: »Rukoile Jumalaasi puolestamme,
että Hän näyttäisi meille, millainen hiehon tulee olla.»
Hän vastasi: »Hän sanoo totisesti: Sen tulee olla lehmä, jolla
ei vielä ole ollut vasikkaa, mutta joka ei myöskään ole
liian nuori, vaan siltä väliltä. Tehkää siis,
mitä teille on käsketty.»
[2:69]
Silloin he sanoivat: »Rukoile Herraasi puolestamme, jotta
hän selittää meille, millainen sen tulee olla
väriltään.» Hän vastasi: »Hän sanoo totisesti: Sen
tulee olla ruskeanpunainen, kirkas väriltään, joka
miellyttää katsojaa.»
[2:70]
He sanoivat: »Huuda Herraasi puolestamme, niin hän
näyttää meille, mikä on se oikea hieho; monet hiehothan
näyttävät meistä toistensa kaltaisilta, mutta jos Jumala
tahtoo, voimme varmasti osua oikeaan.»
[2:71]
Mooses vastasi: »Hän sanoo: Totisesti on sen oltava
ikeestä vapaa hieho, jota ei ole käytetty maan kyntämiseen
eikä pellon kastelemiseen, ilman vammaa ja vikaa.» Silloin he sanoivat:
»Nyt ilmaisit kaiken totuuden.» Sen jälkeen he teurastivat hiehon, mutta
olivat olleet vähällä lyödä laimin Jumalan
määräykset.
[2:72]
Ja muistatteko, kun olitte surmanneet miehen ja kiistelitte
toistenne kanssa syyllisyydestä, mutta Jumala tahtoi tuoda ilmi, mitä
te salailitte.
[2:73]
ja niin Me sanoimme: »Koskettakaa ruumista jollakin osalla
uhrattavaa hiehoa!» Sillä tavalla Jumala herättää kuolleet
eloon ja näyttää teille tunnusmerkkejään, jotta
olisitte ymmärtäväisiä.
[2:74]
Senkin jälkeen paatuivat sydämenne ja tulivat
kivikoviksi, jopa kiveäkin kovemmaksi, sillä kivien joukossa on
totisesti sellaisia, joista purot kohisevat esiin, sellaisia, jotka halkeavat,
niin että vesi virtaa niistä, ja sellaisia, jotka Jumalan edessä
syöksyvät maahan pelosta. Mutta Jumalalta ei jää salaan
mitään, mitä teette.
[2:75]
Toivotteko te, että he (juutalaiset) uskovat
teitä? Johan osa heistä aikanaan kuuli Jumalan sanan, ja
ymmärrettyäänkin sen he vääristelivät sitä
vastoin parempaa tietoaan.
[2:76]
Kun he tapaavat uskovaisia, he sanovat: »Me uskomme.» Mutta
kun he ovat toistensa seurassa, he sanovat: »Kerrotteko heille(muslimeille),
mitä Jumala on ilmoittanut teille, että he siitä
kiistelisivät kanssanne Herranne edessä. Ettekö te
tätä ymmärrä?»
[2:77]
Eivätkö he sitten älyä, että Jumala
tietää, mitä he salaavat ja mitä julistavat?
[2:78]
Heidän joukossaan on oppimattomiakin, jotka eivät
tunne Pyhää kirjaa muuta kuin kuulopuheista. Heille se on vain
arvelua. Voi niitä, jotka kirjoittavat kirjoituksensa omin käsin ja
sanovat: »Tämä on Jumalalta», hankkiakseen itsellensä siten
pientä ansiota!
[2:79]
Voi heitä heidän käsiensä kirjoituksen
tähden, ja voi heitä heidän ansionsa tähden!
[2:80]
He sanovat: »Ei tuli meitä ahdista kuin joinakuina
päivinä.» Sano: »Oletteko tehneet sopimuksen Jumalan kanssa? -
liittoansa Jumala kylläkään ei riko - vai puhutteko jotain
Jumalasta noin vain, vaikk'ette tiedäkään?»
[2:81]
Eivät asiat ole niin, vaan ne, jotka ovat omaksuneet
pahan ja joita heidän syntinsä piirittävät, joutuvat Tulen
omiksi ja jäävät siihen iankaikkisesti.
[2:82]
Mutta niistä, jotka uskovat ja tekevät hyviä
töitä, tulee Paratiisin asukkaita ikuisiksi ajoiksi.
[2:83]
Entä kun Me solmimme liiton israelilaisten kanssa
sanoen: »Teidän ei tule palvella ketään muuta kuin Jumalaa,
kohdelkaa hyvin vanhempianne ja omaisianne, isättömiä ja
köyhiä, hyvä olkoon puheenne kaikille ihmisille, harjoittakaa
rukoilemista ja antakaa almuja!» Mutta te käännyitte pois ja
luovuitte, muutamia lukuunottamatta.
[2:84]
Entä kun Me solmimme liiton kanssanne sanoen:
»Alkää vuodattako toistenne verta, älkääkä
karkoittako toisianne kodeistanne», ja te vahvistitte sen omalla
todistuksellanne?
[2:85]
ja te kuitenkin surmaatte toisianne ja ajatte osan
lähimmäisiänne mieron tielle, tukien toisianne synnissä ja
ilkitöissä heitä vastaan. Sotavankeudesta te kylläkin
heitä lunastelette, mutta vääryyttähän oli jo se, että
heidät karkoititte. Uskotteko siis vain osaan Pyhästä kirjasta
ja hylkäätte toisen osan? Mikä muu on sellaisten palkka, jotka
niin tekevät, kuin häpeä maallisessa elämässä; ja
Ylösnousemuksen päivänä tuomitaan heidät perin julmaan
rangaistukseen, sillä Jumala ei ole välinpitämätön
siitä, mitä te teette.
[2:86]
He ovat niitä, jotka keinottelevat itselleen
tämän maailman elämää tulevan kustannuksella;
heidän rangaistustaan ei lievennetä, eikä kukaan ole puoltava
heitä.
[2:87]
Olemmehan totisesti antanut Moosekselle Pyhän kirjan ja
lähettänyt profeetat hänen jälkeensä, ja Me olemme
antanut Jeesukselle, Marian pojalle, selvät todistukset ja tukenut
häntä Pyhällä hengellä . Mutta joka kerta kun
profeetta on tullut luoksenne, tuoden mukanaan sellaista, mikä ei
teitä miellytä, olette käyneet röyhkeiksi ja pitäneet
toisia heistä valehtelijoina, toisia surmanneetkin.
[2:88]
He sanovat: »Sydämemme ovat
ympärileikkaamattomia.» Niin, Jumala on kironnut heidät heidän
epäuskonsa tähden, sillä vähän on heidän
joukossaan niitä, jotka uskovat.
[2:89]
Ja kun heille tuli Pyhä kirja Jumalalta , vahvistaen
toisen, minkä he jo omistivat, - olivathan he vastikään
rukoilleet itselleen voittoa epäuskoisista - kun siis nyt se, minkä
he tunsivat todeksi, tuli heidän osalleen, eivät he uskoneet
sitä. Jumalan kirous uskottomien yli!
[2:90]
Mihin surkuteltavaan hintaan ovatkaan he myyneet sielunsa
hylätessään Jumalan ilmoituksen, katsoessaan karsaasti
sitä, että Jumala armonsa runsaudesta lähettää
ilmestyksiään kenelle tahtoo palvelijoittensa joukossa! He ovat
koonneet ylitsensä vihaa vihan päälle. Uskottomia odottaa
häpeällinen rangaistus.
[2:91]
Kun heille sanotaan: »Uskokaa siihen, mitä Jumala on
tuonut ilmi», he vastaavat: »Me uskomme siihen, mitä meille on ilmoitettu.
Ja kohta he torjuvat sen, mikä myöhemmin on ilmoitettu, vaikka se on
itse totuus, vahvistus siihen, minkä he jo omistavat.
[2:92]
Sano (heille, Muhammed): »Miksi te surmasitte Jumalan
profeettoja jo muinoin, jos muka olitte uskovaisia?»
[2:93]
Mooseskin tuli luoksenne mukanaan selvät todistukset
(Jumalan kaikkivaltiudesta), mutta kun hän oli poissa, te teitte
vasikankuvan palvoaksenne, koska olitte jumalattomia.
[2:94]
Entä kun Me solmimme liiton kanssanne (Siinain) vuoren
kohotessa ylitsenne ja sanoimme: »Pysykää lujasti siinä,
minkä olemme ilmoittanut teille, ja kuulkaa (sanojamme) »! He vastasivat:
»Me kuulemme ja uhmailemme». Heidän sydämensä kiintyi vasikan
palvontaan, ja he hylkäsivät Meidän liittomme. Sano (heille):
»Surkeata on se, mitä uskonne teille tarjoaa, jos muka olette uskovaisia.»
Sano: »Jos tulevan elämän asumukset Jumalan luona ovat todella
tarkoitetut ainoastaan teille eikä muille ihmisille (kuten
väitätte), niin toivokaa itsellenne kuolemaa (sillä onhan
teidän halattava majan muuttoa), jos pysytte totuudessa.»
[2:95]
Mutta he eivät tule koskaan halajamaan sitä, koske
he pelkäävät kättensä töiden seurauksia. Jumala
tuntee väärintekijät.
[2:96]
ja sinä havaitset heidät kiintyneiksi
tähän elämään enemmän kuin muut ihmiset,
enemmän kuin itse epäjumalanpalvelijatkaan. Moni heistä toivoisi
elävänsä tuhat vuotta; mutta eihän lainkaan vapauttaisi
häntä rangaistuksesta se, että elämä
pidennettäisiin. Jumala näkee, mitä he tekevät.
[2:97]
Sano (ihmisille, Muhammed): »Jos joku on Gabrielin
vihollinen, niin tietäköön, että juuri Gabriel Jumalan
toimesta on tämän Kirjoituksen valaissut sydämellesi
vahvistaakseen sillä, mitä oli ilmoitettu ennen sitä,
opastukseksi ja ilosanomaksi uskovaisille.»
[2:98]
Jos joku on Jumalan, hänen enkeleittensä,
apostoleittensa ja Gabrielin tai Mikaelin vihollinen, niin totisesti Jumala (itse)
on uskottomien vihollinen.
[2:99]
Olemmehan totisesti ilmaissut kauttasi selvät
tunnusmerkit, eivätkä ketkään muut kuin turmeltuneet
kiellä niitä.
[2:100]
Käykö aina niin, että kun teette liiton, osa
teistä hylkää sen? Totisesti useimmat heistä eivät
usko.
[2:101]
Ja kun Jumalan lähettiläs tulee heidän
luokseen vahvistaen sen, minkä he jo omistavat, niin osa heistä,
jotka olivat saaneet Pyhän kirjan, heittää Jumalan kirjan
selkänsä taakse, aivankuin eivät tietäisi mitään.
[2:102]
Ja he noudattavat sitä, mitä saatanat
vääristelivät Salomon hallituksen aikana. Kuitenkaan ei Salomo
ollut uskoton, vaan saatanat olivat luopioita sekä opettivat ihmisille
noituutta ja sellaista, mikä oli ilmaistu molemmille Baabelin enkeleille
Haarutille ja Maarutille. Nämä kaksi eivät sentään
opettaneet ketään sanomatta: »Me olemme teille vain kiusaukseksi;
älkää siis epäilkö (Jumalan johdatusta).» Noilta
kahdelta he oppivat sellaista, jolla he kylvävät eripuraisuutta
miehen ja hänen vaimonsa välille; mutta eivät he vahingoita
silläkään ketään Jumalan sallimatta. Kuitenkin he
oppivat sellaista, joka vahingoittaa heitä eikä hyödytä.
Totta kai he tietävät, että sillä, joka hankkii loitsuja,
ei totisesti ole mitään (hyvää) osaa
kuolemanjälkeisessä elämässä. Mistä surkeasta hinnasta
myyvätkään he sielunsa; jospa he vain tietäisivät sen!
[2:103]
Mutta jos he olisivat uskoneet ja karttaneet pahaa, niin
olisi palkkio Jumalalta ollut parempi. Jospa he vain tietäisivät sen!
[2:104]
Te jotka uskotte, älkää sanoko (Profeetalle):
»Ota vaari meistä», vaan sanokaa: »Katso meihin», ja olkaa te kuulijoita.
Niin, uskottomia odottaa tuskallinen rangaistus.
[2:105]
Eivät uskottomat niiden joukossa, joilla on Pyhä
kirja, eivätkä monijumalaiset soisi, että mitään
hyvää lähetetään teille Herraltanne, mutta
osoittaessaan laupeutta Jumala valitsee kenet tahtoo; niin, Jumala on rajaton
armonsa runsaudessa.
[2:106]
Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme
sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä,
että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?
[2:107]
Etkö tiedä, että taivasten ja maan yliherruus
kuuluu Jumalalle? Paitsi Jumalaa ei teillä ole ketään suojelijaa
eikä auttajaa.
[2:108]
Vai tahdotteko tehdä kysymyksiä profeetallenne
samalla tavalla, kuin muinoin kyseltiin kaikenlaista Moosekselta? Huomatkoon
se, joka valitsee epäuskon uskon asemesta, että hän eksyy
oikealta tieltä.
[2:109]
Monet niiden joukossa, joilla on Pyhä kirja,
toivoisivat voivansa saattaa teidät taas epäuskoisiksi sen
jälkeen, kun te kerran olette tulleet uskoon, koska he ovat kateellisia,
vaikka totuus onkin selvinnyt heille. Olkaa heitä kohtaan
sääliväisiä ja kärsivällisiä , kunnes Jumala
sanoo sanansa. Katso, Jumala on totisesti kaikkivoipa.
[2:110]
Rukoilkaa säännöllisesti ja antakaa almuja!
Kaiken hyvän, minkä teette sieluanne varten, te löydätte
Jumalan luona. Jumala näkee, mitä ikinä te teette.
[2:111]
Sanovatpa he: »Eivät ketkään muut
pääse Paratiisiin kuin juutalaiset ja kristityt.» Sellainen on
heidän mielihalunsa. Sano: »Esittäkää todistukset
väitteenne puolesta, jos tahdotte pysyä totuudessa.»
[2:112]
Toisin käy sen, joka uskossa alistuu Jumalan tahtoon
tehden hyvää; hän saa palkan Herraltansa: ei mikään
pelko valtaa heitä, eikä heidän tarvitse murehtia.
[2:113]
Juutalaiset sanovat: »Kristityt eivät noudata
todellisia perusteita», ja kristityt sanovat: »Juutalaisilla ei ole oikeaa
perustusta»; kuitenkin he lukevat Pyhää kirjaa. Samalla tavalla ovat
puhuneet nekin, jotka eivät mitään tiedä. Mutta
Ylösnousemuksen päivänä Jumala on ratkaiseva heidän
välisensä kiistaasiat.
[2:114]
Kuka tekee suurempaa vääryyttä kuin se, joka
estää toisia lähestymästä Jumalan
pyhäkköjä, jottei niissä Hänen nimeään
mainittaisi, ja aiheuttaa niiden sortumisen. Heille itselleen ei voi suoda
pääsyä niihin muuten kuin pelosta vavisten.
[2:115]
Heitä odottaa häpeä tässä
elämässä ja kauhea rangaistus tulevassa.
[2:116]
Jumalalle kuuluu Itä ja Länsi, ja mihin
käännyttekin, ovat Jumalan kasvot siellä; katso, Jumala sulkee
olemukseensa kaiken ja tietää kaiken.
[2:117]
Sanovatpa he: »Jumala on ottanut itselleen Pojan». Ei,
Hänelle yksin kunnia! Totisesti kaikki taivaassa ja maan
päällä on Hänen; kaikki ovat Hänelle kuuliaiset.
[2:118]
Hän on taivaan ja maan Luoja; kun Hän
päättää jonkun asian, sanoo Hän ainoastaan »Tapahdu!»
ja niin tapahtuu. Mutta ne jotka eivät mitään tiedä,
sanovat: »Miksi ei Jumala puhu meille, tai miksi emme saa tunnusmerkkiä?»
Niin puhuivat nekin, jotka ennen heitä elivät; heidän
sydämensä ovat samankaltaiset. Me olemme osoittanut merkit ihmisille,
jotka pysyvät varmoissa tiedoissa.
[2:119]
Sinut, Muhammed, olemme lähettänyt totuuden
ilmoittajaksi, ilosanoman julistajaksi ja varoittajaksi, eikä sinun
tarvitse olla vastuussa Helvetin tuleen joutuvista.
[2:120]
Mutta juutalaiset ja kristityt eivät mielisty sinuun,
paitsi ehkä kun noudattaisit heidän oppiaan. Sano: »Jumalan oma
ohjaus on totisesti oikea Johdatus.» Ja jos sinä seuraat heidän
pyyteitään kaiken sen jälkeen, mikä on osaksesi tullut, et
sinä totisesti ole löytävä suojelijaa etkä auttajaa
Jumalassa.
[2:121]
Ne, joille Pyhän kirjan olemme antanut ja jotka lukevat
sitä, niinkuin sitä lukea tulee, uskovat siihen, mutta ne jotka
kieltävät sen, ovat kadotuksen omat.
[2:122]
Israelilaiset, muistakaa armoani, jota Minä olen
teidän ylitsenne vuodattanut, sekä että olen korottanut
teidät kaikkien luotujen yli.
[2:123]
Ja pelätkää sitä päivää,
jolloin yksikään sielu ei voi tehdä
vähäisintäkään toisen puolesta, jolloin ei
mitään lunnaita oteta vastaan eikä mitään
välitystä hyväksytä, eikä kukaan saa toiselta
mitään apua.
[2:124]
Entä kun Herra koetteli Aabrahamia
käskyillään, ja tämä täytti ne? Hän sanoi:
»Tahdon totisesti tehdä sinut ihmisten uskonnolliseksi johtajaksi.»
Aabraham kysyi: »Teetkö samoin (ihmisten uskonnollisen johtajat)
jälkeläisistäni?» Hän vastasi: »Minun liittoni ei ulotu
väärämielisiin.»
[2:125]
Entä kun Me määräsimme temppelin
(Mekassa) ihmisten pyhäköksi ja turvapaikaksi sanoen: »Ottakaa
rukoushuoneeksenne paikka, mihin Aabraham pysähtyi (rukoilemaan)»? Me
velvoitimme Aabrahamin ja Ismaelin puhdistamaan pyhäkön niille, jotka
kulkueissa käyvät sen ympäri, jotka vetäytyvät sinne
mietiskelyyn, jotka siellä kumartavat ja heittäytyvät maahan.
[2:126]
Entä kun Aabraham sanoi: »Herrani, tee tämä
turvalliseksi seuduksi ja suo hedelmiäsi sen asukkaille, jos he uskovat
Jumalaan ja Viimeiseen päivään?» Hän vastasi: »Senkin, joka
on epäuskoinen, annan Minä nauttia lyhyen ajan; sitten olen
syöksevä hänet Tulen kidutukseen, joka on surkea matkan
pää.»
[2:127]
Kun Aabraham ja Ismael laskivat Herran huoneen perustuksen,
sanoivat he: »Herramme, ota vastaan tämä meiltä! Sinä,
yksin Sinä, suljet kaiken kuuloosi ja tietoosi.
[2:128]
Herra, tee meidät molemmat Sinulle alamaisiksi
(muslimeiksi) ja tee jälkeläisemme yhdeksi kansaksi ja seurakunnaksi,
joka on Sinulle alamainen. Osoita meille hartaudenharjoituksemme ja
sääli meitä. Sinä yksin olet totisesti
sääliväinen, Armahtaja.
[2:129]
Herra, lähetä myös profeetta heidän
omasta keskuudestaan heidän luokseen julistamaan heille ihmeelliset
ilmoituksesi, tunnusmerkkisi, opettamaan heille Pyhää kirjaa
sekä viisautta ja tekemään heidät puhtaaksi. Sillä
Sinä yksin olet totisesti mahtava, viisas.»
[2:130]
Kukapa muu hylkää Aabrahamin uskonnon kuin se,
joka pitää houkkana itseään? Olemmehan Me valinnut
hänet tässä elämässä, ja kuoleman jälkeen on
Aabraham totisesti kuuluva vanhurskasten joukkoon.
[2:131]
Kun hänen Herransa sanoi hänelle: »Alistu!»
hän vastasi: »Olen antautunut maailmojen Herran alamaiseksi».
[2:132]
Ja Aabraham velvoitti poikansakin tähän, ja samoin
Jaakob sanoen:»Poikani, Jumala on totisesti valinnut (tosi) uskonnon teille;
älkää siis kuolko, ennenkuin olette siihen alistuneet» .
[2:133]
Tai olitteko läsnä todistajina, kun Jaakobin
kuolema lähestyi ja hän sanoi pojalleen: »Ketä te aiotte
palvella kuolemani jälkeen?» He vastasivat: »Me palvelemme sinun ja isiesi
Aabrahamin, Ismaelin ja Iisakin Jumalaa, yhtä ainoata Jumalaa, ja olemme
Hänelle alamaisia.»
[2:134]
Se sukupolvi on siirtynyt pois. He saivat, mitä olivat
ansainneet. Te saatte, mitä te ansaitsette, ettekä vastaa siitä,
mitä he tekivät.
[2:135]
Sanovatpa he: »Kääntykää juutalaisiksi
tai kristityiksi, niin tulette oikealle tielle.» Vastatkaa: »Ei, me seuraamme
Aabrahamin oppia, koska hän oli oikeauskoinen (haniifi) eikä kuulunut
monijumalaisiin.»
[2:136]
Sanokaa: »Me uskomme Jumalaan ja siihen, mikä on
ilmoitettu meille ja mikä on ilmoitettu Aabrahamille, Ismaelille,
Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille,
[2:137]
siihen, mitä Mooses ja Jeesus ovat (Jumalalta
ilmoitettavaksi) saaneet ja mitä profeetat ovat saaneet julistettavaksi
Herraltansa. Emme tee mitään erotusta yhdenkään heidän
välillään, olemme antautuneet Hänelle alamaisiksi.» Jos he
sitten uskovat samoin kuin te, niin he ovat oikealla tiellä, mutta jos he
kääntyvät pois, niin he ovat luopioita. Jumala on oleva
riittävä suojasi heitä vastaan, sillä Hän on kuuleva
ja tietävä.
[2:138]
Me olemme Jumalan merkitsemiä, ja keneltä on
parempi saada tuntomerkkinsä kuin Jumalalta? Me olemme Hänen
palvelijoitaan.
[2:139]
Sano (Pyhät kirjoitukset omaaville):
»Kiistelittekö kanssamme Jumalasta, kun hän on sekä meidän
Herramme että teidän Herranne? Meillä on omat tekomme ja
teillä on omat tekonne, ja me turvaudumme Häneen vilpittömästi.»
[2:140]
Vai sanotteko: »Aabraham, Ismael, Iisak ja jaakob ja
Israelin sukukunnat olivat totisesti joko juutalaisia tai kristittyjä?»
Sano: »Kumpi tietää paremmin, te vai Jumala? Ja kuka on
väärämielisempi kuin se, joka salaa todistuksen, jonka on saanut
Jumalalta? Eikä Jumala ole välinpitämätön siitä,
mitä te teette.»
[2:141]
Se sukupolvi on siirtynyt pois. Se on saanut, mitä oli
ansainnut; te saatte, mitä te ansaitsette. Ettekä te joudu vastaamaan
siitä, mitä he tekivät.
[2:142]
Mielettömät ihmiset tulevat sanomaan: »Mikä
on kääntänyt heidät pois heidän kiblastaan, jota
päin he ennen suuntautuivat rukoillessaan?» Sano: »Jumalalle kuuluu
Itä ja Länsi. Hän johtaa kenet tahtoo oikealle tielle.»
[2:143]
Siten Me olemme tehnyt teidät (arabialaiset) välittäjäkansaksi,
että te olisitte todistajia ihmisten edessä ja profeetta Muhammed
olisi todistajana teidän edessänne. Kiblan, johon te ennen
suuntauduitte, määräsimme ainoastaan erottaaksemme sen, joka
seuraa profeettaa, siitä, joka peräytyy hänen luotaan takaisin.
ja se oli totisesti vaikea koetus, paitsi niille, joita Jumala johtaa; mutta
Jumalan tarkoitus ei ollut tehdä uskoanne turhaksi, sillä Jumala on
totisesti lempeä ja laupias ihmisiä kohtaan.
[2:144]
Olemme nähnyt, kuinka kasvosi (rukoillessasi) harhailivat
sinne tänne taivasta kohti, mutta vastedes tahdomme totisesti
kääntää kasvosi Kiblaan päin, joka on sinua
tyydyttävä. Käännä siis kasvosi Rauhoitetun temppelin
suuntaan. Ja te, muslimit, missä olettekaan,
kääntäkää rukoillessaane kasvonne sinne. Katso, ne
jotka Pyhän kirjan ovat saaneet, tietävät totisesti,että
tämä (ilmoitus) on heidän Herraltansa, eikä Jumala ole
välinpitämätön siitä, mitä he tekevät.
Vaikka sinä näytätkin niille, jotka ovat Pyhän kirjan
saaneet, kaikkia mahdollisia tunnusmerkkejä, eivät he suuntaudu sinun
kiblasi mukaan.
[2:145]
Sinäkään et voi suuntautua heidän
kiblansa mukaan, eivät eräät heistäkään suuntaudu
toisten kiblan mukaan, mutta jos sinä suuntaudut heidän toivomustensa
mukaan kaiken sen tiedon jälkeen, mikä osaksesi on tullut, niin
kuulut totisesti väärämielisiin.
[2:146]
Ne (profeetat), joille olemme Pyhän kirjan antanut,
tuntevat sen yhtä hyvin, kuin he tuntevat omat poikansa, mutta osa
heistä salaa totuuden vastoin parempaa tietoaan.
[2:147]
Totuus tulee Herraltasi; siksi älä kuulu
epäilijöiden joukkoon.
[2:148]
Jokaisella on nyt määrätty suunta, johon
hän kääntyy (rukoillessaan); niin kilpailkaa nyt siis toistenne
kanssa hyvissä teoissa. Missä olettekin, on Jumala johdattava
teidät yhteen; Jumala on totisesti kaikkivaltias.
[2:149]
Mistä tuletkin, käännä kasvosi
Rauhoitetun temppelin suuntaan, sillä tämä on totuus Herraltasi,
eikä Jumala ole välinpitämätön siitä, mitä
te teette.
[2:150]
Mistä tuletkin, käännä kasvosi
Rauhoitetun temppelin suuntaan, ja missä olettekin, muslimit,
kääntäkää kasvonne sinne rukoillessanne, jottei muille
ihmisille jäisi mitään sanomista teitä vastaan, paitsi
sellaisille, jotka väärin tekevät. Mutta älkää
pelätkö heitä, vaan pelätkää Minua ja
tehkää tämä siksi, että Minä voisin saattaa
suosioni teille täydelliseksi, jotta te pysyisitte oikealla tiellä.
[2:151]
Me olemme lähettäneet profeetan teidän omasta
keskuudestanne luoksenne, jotta hän julistaisi teille tunnusmerkkimme ja
tekisi teidät puhtaaksi, opettaisi teille Pyhää kirjaa sekä
viisautta ja opettaisi teille, mitä ette ennen tietäneet.
[2:152]
Muistakaa siis Minua, niin Minä olen muistava
teitä. Osoittakaa Minulle kiitollisuutta älkääkä
kieltäkö minua.
[2:153]
Te jotka uskotte, etsikää apua kärsivällisyydestä
ja rukouksesta. Jumala on totisesti kärsivällisten kanssa.
[2:154]
Älkääkä sanoko »kuolleiksi» niitä,
jotka surmataan Jumalan asian tähden. Ei, hehän elävät,
vaikka te ette sitä tajua.
[2:155]
Totisesti Me koettelemme teitä pelolla,
nälällä, omaisuuden, hengen ja sadon menetyksellä.
Kuitenkin, Muhammed, vie kärsivällisille riemullinen sanoma.
[2:156]
Niille, jotka koettelemusten heitä kohdatessa sanovat:
»Me kuulumme totisesti Jumalalle ja hänen luokseen me palaamme»,
[2:157]
sellaisille tulee siunausta ja laupeutta heidän
Herraltaan, ja nämä ovat niitä, jotka ovat oikealla tiellä.
[2:158]
Katso, as-Safan ja al-Marwan kukkulat kuuluvat Jumalan
muistomerkkeihin, ja sille, joka tekee pyhiinvaelluksen (Kaaban) temppeliin tai
käy siellä, ei siis lueta synniksi, jos hän suorittaa
kävelyt niiden ympäri (vaikka pakanatkin niin tekevät). Jos joku
vapaaehtoisesti tekee hyvää, niin Jumala totisesti muistaa sen,
Hän on kaikkitietävä.
[2:159]
Ne jotka salaavat selvät todistukset ja Meidän
ilmoittamamme johdatuksen, senjälkeen kun olemme selittänyt ne
(tässä) Pyhässä kirjassa, heidät kiroaa Jumala ja
heitä kiroavat kaikki, joilla on valta kirota,
[2:160]
paitsi jos he kääntyvät, tekevät
parannuksen ja tuovat totuuden julki. Minä säälin katuvia, koska
olen säälivä, armollinen. 161. Niitten yllä, jotka ovat
uskottomia ja kuolevat epäuskossaan, lepää totisesti sekä
Jumalan ja enkelien että kaikkien ihmisten kirous
[2:161]
paitsi jos he kääntyvät, tekevät
parannuksen ja tuovat totuuden julki. Minä säälin katuvia, koska
olen säälivä, armollinen. Niitten yllä, jotka ovat
uskottomia ja kuolevat epäuskossaan, lepää totisesti sekä
Jumalan ja enkelien että kaikkien ihmisten kirous
[2:162]
ja se pysyy ikuisesti, eikä heidän rangaistustansa
lievennetä eikä heille suoda armonaikaa.
[2:163]
Teidän Jumalanne on ainoa Jumala; ei ole muuta Jumalaa
kuin Hän, laupias, armollinen.
[2:164]
Katso, taivasten ja maan järjestyksessä, yön
ja päivän vaihtelussa, laivojen purjehtimisessa merellä niiden
kuljettaessa sellaista, joka hyödyttää ihmisiä,
vedessä, jonka Jumala taivaasta lähettää ja jolla hän
elvyttää maan sen horrostilan jälkeen, kaikenlaisten
eläinten leviämisessä yli maan, tuulten suunnassa ja pilvien
nöyrässä kulussa taivaan ja maan välillä, on totisesti
tunnusmerkkejä (Jumalan kaikkivaltiudesta) ihmisille, joilla on
ymmärrystä.
[2:165]
Ihmisten joukossa on niitä, jotka Jumalan rinnalle
asettavat palveltavikseen muita, joita he rakastavat niin, kuin heidän
tulisi vain Jumalaa rakastaa; mutta ne, jotka uskovat, rakastavat Jumalaa yli
kaiken. Jospa vain ne, jotka tekevät väärin,
käsittäisivät, että kaikki valta kuuluu Jumalalle ja
että Jumala on
[2:166]
jolloin ne, jotka on otettu esikuviksi, luopuvat
niistä, jotka seurasivat heitä, jolloin he saavat kokea rangaistuksen
ja yhteys heidän välillään katkeaa.
[2:167]
ja ne, jotka olivat seuranneet esikuviaan, sanovat: »Olisipa
meillä joku palaamisen mahdollisuus, niin me luopuisimme heistä, kuten
he ovat luopuneet meistä.» Niin on Jumala heidän kauhukseen
näyttävä heille heidän omat tekonsa, eivätkä he
tule pääsemään pois Tulesta.
[2:168]
Oi ihmiset, syökää kaikkea maan
päällä, mikä on sallittua ja hyvää,
älkääkä seuratko saatanan jälkiä. Hän on
totisesti teidän leppymätön vihollisenne.
[2:169]
Hän käskee teitä vain syntiin ja
törkeyksiin sekä opettaa väittämään Jumalasta
sitä, mitä ette tiedä.
[2:170]
Kun heille sanotaan: »Noudattakaa, mitä Jumala on
ilmaissut», he vastaavat: »Ei, me tahdomme noudattaa niitä tapoja, jotka
olemme havainneet isillämme olleen.» Entä silloinkin, kun heidän
isänsä eivät mitään ymmärtäneet
eivätkä olleet oikealla tiellä?
[2:171]
Profeetan suhde niihin, jotka ovat uskottomia, on sama kuin
sen, joka kutsuu olentoja, jotka eivät erota muuta kuin äänen ja
huudon, jotka ovat kuuroja, mykkiä ja sokeita, niin etteivät
mitään ymmärrä.
[2:172]
Te jotka uskotte, syökää sitä
hyvää, jota Me teille suonut olemme, ja kantakaa Jumalalle
kiitokseksenne, jos hän on teille se, ketä todella palvelette.
[2:173]
Hän on ainoastaan kieltänyt teitä
syömästä itsestään kuolleen tai pedon repimän
eläimen lihaa, verta, sianlihaa ja sellaista, jota teurastettaessa on
mainittu jonkun toisen kuin Jumalan nimi. Mutta jos jotakuta hätä
pakottaa, eikä hänellä ole siihen himoa eikä ole rikollista
aikomusta, niin se ei ole mikään synti hänelle; katso, Jumala on
armahtavainen ja laupias.
[2:174]
Ne, jotka salaavat jotain Pyhästä kirjasta, joka
on Jumalan Ilmoitus, ja vaihtavat sen mitättömän arvoihin,
eivät totisesti tule täyttämään vatsaansa muulla kuin
tulella. Jumala ei ole puhuva heille Ylösnousemuksen
päivänä eikä vapahtava heitä, vaan heitä odottaa
tuskallinen rangaistus.
[2:175]
Nämä ovat niitä, jotka harhaan käyden
ovat Johdatuksesta luopuneet ja vaihtaneet anteeksiannon rangaistukseen; kuinka
itsepintaisesta he pyrkivätkään Tuleen!
[2:176]
ja tämä tapahtuu siksi, että Jumala on
lähettänyt Kirjan, joka sisältää totuuden; ne jotka
rakentavat riitoja tämän Kirjan johdosta, menevät pitkälle
uhmassa.
[2:177]
Hurskautta ei ole se, että käännätte
kasvonne Itään tai Länteen, vaan hurskaita ovat ne, jotka
uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään, enkeleihin,
Pyhään kirjaan ja profeettoihin ja rakkaudesta Häneen antavat omaisuudestaan
omaisilleen, orvoille, köyhille, vaeltajille, kerjäläisille ja
orjien vapauttamiseksi sekä harrastavat oikeata
rukouselämää, antavat almuja, tehtyään jonkun
sopimuksen täyttävät sen, jotka ovat
kärsivällisiä ahdistuksessa, vastoinkäymisessä ja
puutteen aikana; nämä ovat niitä, jotka ovat vanhurskaita, niin,
nämä ovat jumalaapelkääväisiä.
[2:178]
Teille, jotka uskotte, on määrätty verenkosto
murhatapauksissa: vapaa mies vapaasta, orja orjasta ja nainen naisesta, mutta
jos joku saa sen jotenkin muuten anteeksi (loukatulta) veljeltä, on se
järjestettävä asianmukaisella tavalla ja hyvitettävä
runsaalla mitalla.
[2:179]
Tämä on lievitys ja laupeudenosoitus Herraltamme,
mutta sitä, joka tämän jälkeen rikkoo, odottaa tuskallinen
rangaistus. Verenkosto varjelee teidän henkeänne, jotta te, joilla on
ymmärrystä, karttaisitte pahaa.
[2:180]
Teille on määrätty, että kun joku
teistä on kuolemansairaana ja jättää jälkeensä
jotakin omaisuutta, niin hän laatikoon rehellisesti testamentin vanhempien
ja lähimpien omaisten hyväksi. Tämä on kaikkien pahaa
karttavien velvollisuus.
[2:181]
Jos joku muuttaa testamenttia, sen jälkeen kuin on sen
kuullut, luetaan se synniksi vain niille, jotka sitä muuttavat. Katso,
Jumala on totisesti kuuleva, tietävä.
[2:182]
Mutta jos joku pelkää testamentin tekijän
olevan harhassa tai väärässä ja oikoo asioita rakentaakseen
rauhaa (perillisten välillä), niin ei sitä lueta hänelle
synniksi. Jumala on totisesti armahtavainen ja laupias.
[2:183]
Teidän, jotka uskotte, tulee paastota, samoin kuin piti
paastota niidenkin, jotka ennen teitä elivät, jotta karttaisitte
pahaa.
[2:184]
(Paastottava on) määrätyt päivät.
Mutta jos joku teistä on sairas tai matkoilla, on hänen paastottava
joinakin muina päivinä, ja niiden, jotka siihen pystyvät, on
paaston korvaukseksi ravittava joitakin köyhiä. Jos joku
vapaaehtoisesti tekee hyvän työn, on se hänelle parempi. Mutta
paastoaminen on teille kuitenkin kaikkein parasta (s.o. paastoamalla parhaiten
täytätte Jumalan tahdon); tämä olkoon sanottu teille
tiedoksi.
[2:185]
»Ramadaan» on se kuukausi, jolloin Koraani annettiin
opastukseksi ihmisille ja selväksi todistukseksi (Jumalan) johdatuksesta,
jotta hylättäisiin paha ja valittaisiin hyvä; tämän
kuukauden aikana paastotkoon se teistä, joka on kotioloissaan, mutta jos
joku on sairas tai, matkoilla, on hänen sen sijaan (muuna aikana)
paastottava yhtä monta muuta päivää. Jumala tahtoo
tehdä sen teille helpoksi eikä tarkoita sitä teille taakaksi, -
jotta paastopäivienne luku täyttyisi ja te ylistäisitte Jumalaa
Hänen johdatuksensa tähden sekä olisitte Hänelle
kiitollisia.
[2:186]
Kun palvelijana sinulta kysyvät jotakin Minusta, olen
totisesti lähellä; Minä kuulen anovaisen rukouksen, kun hän
huutaa Minua avukseen. Niin kuulkoot hekin Minun kutsuni ja luottakoot Minuun,
jotta he seuraisivat oikeata Johdatusta.
[2:187]
Paastonaikana teidän on sallittu öisin olla
vaimojenne luona; he ovat teidän verhonne, ja te olette heidän
verhonsa. Jumala tietää, että te aikaisemmin kiusasitte
itseänne pidättyväisyydellä; siksi on Hän
säälinyt teitä, Hän on suvaitsevainen. Olkaa siis
yhteydessä heidän kanssaan ja etsikää sitä, minkä
Jmala on teille määrännyt; syökää ja juokaa aamuhämäriin
asti, kunnes vaalea lanka selvästi erottuu mustasta. Mutta sitten
noudattakaa tarkoin paastoa yön tuloon saakka älkääkä
koskeko heihin, vaan omistautukaa hartaudenharjoituksille rukoushuoneissa.
Nämä ovat Jumalan asettamat rajat; älkää siis
sinä aikana koskeko heihin. Niin selittää Jumala ihmisille
tunnusmerkkinsä, jotta te karttaisitte pahaa.
[2:188]
Älkää keskenänne kuluttako omaisuuttanne
turhuuteen älkääkä sillä lahjoko tuomareita, jotta
syntisesti ja vastoin parempaa tietoanne saisitte nauttia jotakin toisten
omaisuudesta.
[2:189]
He tiedustelevat sinulta, Muhammed, uuden kuun merkitystä.
Sano: Kuunvaiheet ovat määrätyt ihmisten ajanlaskua ja
toivioretkiä varten. Hurskautta ei ole se, että te menette taloon
takatietä (kuten taikojen palvojat ajoittain), vaan hurskaita ovat ne,
jotka karttavat pahaa. Käykää taloon portin kautta ja pelätkää
Jumalaa, jotta menestyisitte.
[2:190]
Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka
vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta
hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia.
[2:191]
Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin, ja
karkoittakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois teidät,
sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha.
Mutta älkää taistelko heitä vastaan Rauhoitetun temppelin
lähellä, jolleivät he hyökkää päällenne
siellä; mutta jos he hyökkäävät, niin tappakaa
heidät. Sellainen on oleva uskottomien palkka.
[2:192]
Mutta jos he lakkaavat taistelemasta, niin on Jumala
totisesti armahtavainen ja laupias.
[2:193]
Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys
lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen. Mutta jos he
herkeävät, älköön vallitko vihollisuutta muita kuin
uskottomia vastaan.
[2:194]
Rauhoitettu kuukausi kostetaan (sen rikkojille)
rauhoitetulla kuukaudella ja pyhitetyt paikat vastaavilla. ja jos joku ryhtyy
sotaan teitä vastaan, niin ahdistakaa häntä samalla tavalla,
kuin hän ahdisti teitä. Täyttäkää
velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietäkää, että Jumala
on niiden kanssa, jotka karttavat pahaa.
[2:195]
Uhratkaa omaisuuttanne Jumalan asian hyväksi;
älkää syöksykö turmioon, tehkää
hyvää. Katso, Jumala rakastaa hyväntekijöitä.
[2:196]
Suorittakaa pyhiinvaelluksenne, käykää
Jumalan kunniaksi pyhässä paikassa (Mekassa). Mutta jos olette
estetyt, niin lähettäkää jotakin uhrattavaa, mikä on
helposti saatavissa; älkääkä ajelko
päätänne, ennenkuin uhrinne on tullut perille
määräpaikkaansa. Mutta jos joku teistä on sairas tai
päässä olevan vamman vaivaama, niin hän
hyvittäköön saman paastolla, almujenannolla tai uhrina. Ja kun
sitten olette turvassa vihollisilta, niin se, joka rajoittuu käyntiin
pyhäkössä, lykäten pyhiinvaelluksensa, antakoon jonkun
uhrin, joka on helposti saatavissa; se taas, joka sitä ei voi hankkia,
paastotkoon kolme päivää (vastaisen pyhiinvaelluksensa aikana)
ja seitsemän palattuaan,yhteensä kymmenen päivää.
Tämä koskee sitä, jonka omaiset eivät ole Rauhoitetun
pyhäkön alueella; täyttäkää velvollisuutenne
Jumalaa kohtaan ja tietäkää, että Jumala on
[2:197]
Pyhiinvaellus tapahtuu vain määrättyinä
kuukausina; jos joku päättää suorittaa pyhän matkan
näiden kuukausien aikana, olkoon häneltä yhteys naiseen,
laittomuus ja riita pyhiinvaelluksen aikana kielletty. Mitä
hyvää teettekään, Jumala tietää sen. Ja
varustautukaa matkaeväillä. Paras matkaeväs on jumalanpelko;
täyttäkää velvollisuutenne Minua kohtaan te, joilla on
ymmärrys.
[2:198]
Ei ole mikään synti koettaa hankkia (kaupanteolla)
itsellenne jotakin Herranne rikkauksista. Mutta kun te joukoissa kiiruhdatte
alas Arafaatilta, niin rukoilkaa Jumalaa rauhoitetulla muistopaikalla. Muistakaa
Häntä silloin Hänen johdatuksensa tähden, sillä ennen
te totisesti kuuluitte eksyneisiin.
[2:199]
Kiiruhtakaa sitten eteenpäin samasta paikasta kuin
vaeltajain joukot ja rukoilkaa Jumalalta anteeksiantoa. Katso, Jumala on
armahtavainen ja laupias.
[2:200]
Ja kun olette suorittaneet hartaudenharjoituksenne, niin
muistakaa Jumalaa, samoinkuin muistelitte isiänne , jopa vielä
hartaammin. Ihmisten joukossa on sellaisia, jotka sanovat: »Herramme, anna
meille kaikkea tässä elämässä!» Nämä
eivät saa mitään osaa tulevassa.
[2:201]
Mutta on sellaisiakin, jotka sanovat: »Herra, anna meille
hyvää tässä elämässä ja hyvää
tulevassa ja varjele meitä Tulen rangaistuksesta!»
[2:202]
Näille on varattu osansa siitä, mitä ovat
ansainneet, sillä Jumala on nopea tilinteossa.
[2:203]
Muistelkaa Jumalaa määrättyinä
päivinä. Jos joku rientää paria päivää
varhemmin, niin ei hänelle sitä viaksi lueta, tai jos joku
viivähtää, ei hänellekään sitä syyksi lueta,
kunhan hän vain karttaa pahaa. Täyttäkää
velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietäkää, että
teidät kootaan Hänen luokseen.
[2:204]
Ihmisten joukosta tapaat sellaisenkin, jonka puhe
maallisesta elämästä miellyttää sinua ja joka kutsuu
Jumalaa sen todistajaksi, mikä on hänen sydämessään,
vaikka hän onkin sitkein vastustajasi.
[2:205]
Ja niin pian kuin hän on kääntänyt
selkänsä, kiiruhtaa hän saamaan aikaan pahennusta
tässä maassa ja levittämään jumalattomuutta
turmellakseen sekä kylvöt että karjan, mutta Jumala ei rakasta
pahuutta.
[2:206]
Kun hänelle sanotaan: »Pelkää Jumalaa!»
vetää ylpeys hänet syntiin. Helvetissä maksetaan
hänelle hänen ansionsa mukaan. Mikä surkea olinpaikka!
[2:207]
Ihmisten joukossa tapaat sellaisenkin, joka myy itsensä
(orjaksi) tehdäkseen Jumalalle otollisen työn; ja Jumala on
lempeä orjiaan kohtaan.
[2:208]
Te, jotka uskotte, tulkaa kaikki kuuliaisiksi Hänelle
älkääkä seuratko saatanan jälkiä. Hän on
totisesti teidän ilmeinen vihollisenne.
[2:209]
Ja jos te rupeatte luopumaan uskosta, senjälkeen kuin
olette saaneet selvät todistukset, niin tietäkää, että
Jumala on mahtava ja viisas.
[2:210]
Eivätkö he (epäuskoiset) juuri sitä
odota, että Jumala tulisi heidän luokseen pilvien varjossa
enkeleineen? Silloinhan
[2:211]
Kysy Israelin lapsilta, kuinka monta selvää
tunnusmerkkiä olemme antanut heille. Mutta jos joku vaihtaa pois Jumalan
armon, senjälkeen kuin se on tullut hänen osakseen, on Jumala
totisesti
[2:212]
Maallista elämää ihailevat ne, jotka ovat
uskottomia ja pilkkaavat uskovaisia. Mutta ne, jotka täyttävät
velvollisuutensa Jumalaa kohtaan, joutuvat Ylösnousemisen
päivänä heidän yläpuolelleen. Jumala antaa runsaasti
kenelle tahtoo.
[2:213]
Ihmisten muodostaessa yhden ainoan uskonnollisen yhdyskunnan
Jumala lähetti profeettoja ilosanoman tuojiksi ja varoittajiksi ja
ilmoitti heidän kauttaan Pyhän kirjan, jonka totuus kykeni
ratkaisemaan kaiken, mistä ihmiset kiistelivät. Ja juuri ne, joille
Kirja annettiin, riitelivät siitä keskinäisen vihansa vuoksi,
vaikka olivat saaneet selvät todistukset. Mutta uskovaisia Jumalan tahto
johti siihen totuuteen, josta nuo keskenänsä kiistelivät;
sillä Jumala ohjaa kenet tahtoo oikealle tielle.
[2:214]
Vai luuletteko, että saatte astua Paratiisiin, vaikka
teille ei ole vielä tapahtunut mitään sellaista kuin niille,
jotka ovat nukkuneet pois ennen teitä? Hätä ja
vastoinkäymiset kohtasivat heitä; oli kuin maanjäristys olisi
viskellyt heitä, niin että Jumalan lähettiläs ja uskovaiset
hänen ympärillään huusivat: »Milloin tulee Jumalan apu?»
Katso, Jumalan avun täytyy jo olla lähellä.
[2:215]
He kysyvät sinulta, Muhammed, kenelle ja mitä
heidän on pois annettava. Sano: »Se, minkä pois lahjoitatte, antakaa
vanhemmillenne, läheisille omaisillenne, orvoille, köyhille ja vaeltajille,
ja mitä hyvää teette, Jumala tietää sen totisesti.»
[2:216]
Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se
on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on
vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja
voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on
vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä.
[2:217]
He kysyvät sinulta, Muhammed, onko taisteltava
rauhoitetun kuukauden aikana. Sano: »Taisteleminen sen aikana on raskas synti;
mutta käännyttäminen Jumalan tieltä, Jumalan
[2:218]
Jotka uskovat ja jotka ovat kotiseutunsa jättäneet
vainottuina ja taistelleet Jumalan retkellä, nämä voivat
totisesti luottaa Jumalan laupeuteen, sillä Jumala on armollinen ja
laupias.
[2:219]
He kysyvät sinulta, onko viini ja uhkapeli sallittua.
Sano: »Molempiin sisältyy suuri synti, vaikkakin niistä on joitakin
etuja ihmisille ; kuitenkin on synti suurempi kuin hyöty.» Vielä he
kysyvät, mitä heidän on lahjoitettava pois. Sano: »Se, mitä
teillä on liikaa». Niin selittää Jumala tunnusmerkit teille.
jotta osaisitte miettiä
[2:220]
tätä ja tulevaista elämää. He
kysyvät sinulta myös, miten on meneteltävä orpojen suhteen.
Sano: »Parasta on keventää heidän kohtaloaan». Jos
elämänolot yhdistävät teidät heihin, niin ovat he
teidän veljiänne. Jumala erottaa sen, joka pahentaa sitä, joka
parantaa, ja jos Jumalasi tahtoisi, voisi Hän teidätkin masentaa;
Jumala on totisesti mahtava, viisas.
[2:221]
Älkää naiko monijumalaisia naisia,
elleivät he käänny uskoon. Uskovainen orjatar on totisesti parempi
kuin monijumalainen vapaa nainen, vaikkapa tämä miellyttäisi
teitä enemmän. Älkääkä antako
tyttäriänne vaimoiksi monijumalaisille, ennenkuin he
kääntyvät uskoon. Uskovainen orja on totisesti parempi kuin
vapaa monijumalainen, vaikkapa jälkimmäinen miellyttäisi
teitä enemmän. Nämä johdattavat teidät Tuleen, mutta
Jumala kutsuu Paratiisiin ja armahdukseen ja selittää
tunnusmerkkinsä ihmisille, jotta he pitäisivät ne
mielessään.
[2:222]
He kysyvät sinulta, Muhammed, miten on
meneteltävä naisen kuukautispuhdistuksen aikana. Sano: »Se on
heidän pahoinvointinsa; karttakaa siis naisia puhdistuksen aikana
älkääkä lähestykö heitä, ennenkuin ovat
puhdistuneet. Mutta kun he ovat puhdistuneet, käykää heidän
luonaan, kuten Jumala on määrännyt. Jumala rakastaa totisesti
Hänen puoleensa kääntyneitä ja rakastaa niitä, jotka
pitävät itseään puhtaina.»
[2:223]
Vaimonne ovat teidän vaimonne, käykää
vainiollanne mielenne mukaan, mutta suorittakaa myös ensin jotakin
hyvää sielujenne puolesta. Pelätkää Jumalaa ja
tietäkää, että tulette kohtaamaan hänet. Julista,
Muhammed, uskovaisille ilosanomaa!
[2:224]
Älkää siten vannoko Jumalan kautta, että
se estäisi teitä olemasta hurskaita, pelkäämästä
Jumalaa ja tekemästä oikeutta ihmisille: onhan Jumala kuuleva ja
tietävä.
[2:225]
Jumala ei rankaise teitä ajattelemattomasta sanasta
valoissanne , vaan hän rankaisee teitä siitä, minkä
teidän sydämenne on omaksunut, sillä Jumala on
sääliväinen ja lempeä.
[2:226]
Ne, jotka vannovat pysyvänsä erillään
vaimoistaan, odottakoot neljän kuukauden ajan; jos he muuttavat
mielensä, niin on Jumala totisesti sääliväinen ja laupias.
[2:227]
Mutta jos he pysyvät
eropäätöksessään, niin on Jumala totisesti kuuleva,
tietävä.
[2:228]
Hylättyjen vaimojen tulee odottaa kolme puhdistusaikaa,
eikä heidän ole sallittu salata, mitä Jumala ehkä on luonut
heidän kohdussaan, jos he uskovat Jumalaan ja Viimeiseen
päivään, ja heidän miestensä tulisi mieluimmin ottaa
heidät takaisin tänä aikana, jos he toivovat sovintoa. Naisilla
on sama oikeus miehiin nähden kuin miehillä heihin, kuten on
kohtuullista; kuitenkin ovat miehet naisiin verrattuina korkeammassa asemassa.
Niin, Jumala on mahtava ja viisas.
[2:229]
Tällainen koe-ero on sallittu kaksi kertaa; sitten joko
pitäkää vaimo luonanne kunniallisesti tai antakaa hänen
mennä runsain lahjoin. Teidän ei ole sallittu pidättää
mitään siitä, mitä olette heille antaneet, paitsi jos
molemmat pelkäävät, etteivät he (jatkuvassa
yhdyselämässä) voi noudattaa Jumalan
säädöksiä (vastenmielisyyden ja riitojen tähden). jos
te todellakin pelkäätte, että kumpikaan ei voi (jatkuvassa
yhdyselämässä) noudattaa Jumalan säädöksiä,
niin ei ole synniksi kummallekaan, vaikka vaimo ostaa itsensä vapaaksi.
Nämä ovat Jumalan säädöksiä, siksi
älkää rikkoko niitä, sillä ne, jotka rikkovat Jumalan
säädöksiä vastaan, ovat
väärintekijöitä.
[2:230]
Jos joku siis erottaa vaimonsa (kolmannen kerran), ei
hänen ole sallittu jälkeenpäin ottaa vaimoa takaisin, ennenkuin
tämä on ollut naimisissa toisen miehen kanssa; mutta jos
tämä hylkää vaimon, niin eivät entiset aviopuolisot
tee syntiä, jos he palaavat toistensa luo, mikäli uskovat voivansa
noudattaa Jumalan säädöksiä. Nämä ovat Jumalan
säädökset; Hän selittää ne ihmisille, joilla on
ymmärrys.
[2:231]
Ja kun olette erottaneet vaimon ja tämä on odottanut
määrätyn aikansa, niin joko pitäkää hänet
luonanne kunniallisesti tai antakaa hänen mennä sovinnossa.
Älkää pidättäkö häntä väkivalloin
eikä tehden vääryyttä, sillä niin menettelevä
tekee väärin omaa sieluaan kohtaan. Älkää pilkatko
Jumalan tunnusmerkkejä, vaan muistakaa osaksenne tullutta Jumalan armoa,
älkääkä unohtako Pyhää kirjaa ja viisautta, jonka
Hän on antanut teille varoittaakseen teitä. Pelätkää
Jumalaa ja tietäkää, että Jumala on kaikesta selvillä.
[2:232]
Ja kun olette eronneet vaimoista ja nämä ovat
odottaneet määrätyn aikansa, älkää
estäkö heitä menemästä naimisiin uusien miestensä
kanssa, jos he keskenään ovat siitä sopineet, kuten kohtuullista
on. Tämä on varoitus sille teistä, joka uskoo Jumalaan ja
Viimeiseen päivään. Tämä on sopivinta ja puhtainta
teille itsellenne. Sen Jumala tietää; te ette tiedä.
[2:233]
Äidit imettäkööt lapsiaan kahden
täyden vuoden ajan, jos isä tahtoo imettämiskauden tulevan
umpeen. Isän velvollisuus on ruokkia ja pukea heidät, kuten
kohtuullista on: ketään ei ole velvoitettava yli hänen
mahdollisuuksiensa, äidin ei tarvitse kärsiä mitään
pakkoa lapsensa tähden, eikä isän lapsensa tähden, ja sama
koskee isän perijää. Mutta jos he molemminpuolisen sopimuksen ja
neuvottelujen jälkeen sopivat lapsen vieroittamisesta, niin siinä ei
kumpikaan tee mitään syntiä. Ja jos haluatte antaa vieraan
imettää lapsianne, niin ette syntiä tee, kun maksatte mitä
teidän kohtuuden mukaisesti on suoritettava; pelätkää Jumalaa
ja tietäkää, että Jumala näkee teidän tekonne.
[2:234]
Jos jotkut keskuudestanne kuolevat ja
jättävät vaimoja, niin odottakoot nämä neljä
kuukautta ja kymmenen päivää omissa oloissaan; mutta kun ovat
odottaneet määrätyn aikansa, niin ei teille lueta synniksi
sitä, miten he säädyllisesti itseensä nähden
menettelevät. Jumala on tietoinen teidän teoistanne.
[2:235]
Eikä teille lueta synniksi, jos näille naisille
naimatarjouksenne esitätte julkisesti tai sitä mielessänne
haudotte. Jumala tietää, että te heitä ajattelette, mutta
älkää kuitenkaan heidän kanssaan salassa jutelko, ellette
lausu tavanmukaista naimatarjousta. Älkää solmiko aviollista
liittoa, ennenkuin määrätty aika on umpeen kulunut, ja
tietäkää, että Jumala näkee, mitä teillä on
mielessä. Sentähden kavahtakaa Häntä ja
tietäkää, että Jumala on armahtavainen ja lempeä.
[2:236]
Ette tee mitään syntiä, jos
hylkäätte vaimon, johon ette ole koskeneet tai jolle ette ole
suorittaneet huomenlahjaksi määrättyä osaa. Mutta
huolehtikaa sellaisten tarpeista (rikas varojensa mukaan ja köyhä
varojensa mukaan), niinkuin on katsottava kohtuulliseksi niille, jotka
hyvää tekevät.
[2:237]
Jos te eroatte heistä, ennenkuin olette heihin
koskeneet, mutta olette suorittaneet määrätyn osuuden heille,
niin kuuluu heille puolet siitä, mitä olette suorittaneet, jolleivät
he itse tai mies, jonka toimesta avioliitto solmittiin, tee jotain
myönnytystä. Tekemällä myönnytyksiä
lähestytte totista jumalisuutta; älkääkä unohtako olla
jalomielisiä toisianne kohtaan. Jumala näkee, mitä te teette.
[2:238]
Pitäkää vaari rukouksistanne, myös
keskimmäisestä, ja olkaa hartaina Jumalan edessä.
[2:239]
Jos teillä on vaaran pelko, niin rukoilkaa vaikkapa
käydessänne tai ratsun selässä, mutta kun olette turvassa,
niin rukoilkaa Jumalaa siten, kuin Hän on opettanut teille sen, mitä
ette ennen tietäneet.
[2:240]
Ne teistä, jotka ovat kuolemaisillaan ja joilta
jää vaimoja, testamentatkoot vaimoineen toimeentulon yhdeksi
vuodeksi, jottei heidän tarvitse lähteä muualle; mutta jos he
itse lähtevät, niin ei teille lueta synniksi sitä, miten he
asianmukaisesti itseensä nähden menettelevät; onhan Jumala
mahtava ja viisas.
[2:241]
Erotetuille vaimoille samaten kuuluu riittävä
huolto, koska tämä on jumalaapelkääväisten
velvollisuus.
[2:242]
Niin selittää Jumala tunnusmerkkejään teille,
jotta toimisitte ymmärtäväisesti.
[2:243]
Etkö pidä mielessäsi niitä, jotka
muinoin tuhatlukuisina lähtivät kodeistaan peläten kuolemaa?
Jumala sanoi heille: »Kuolkaa!» ja herätti heidät sitten eloon taas.
Jumala totisesti antaa runsaita armolahjoja ihmisille, mutta useimmat ihmiset
ovat kiittämättömiä.
[2:244]
Taistelkaa Jumalan retkellä ja tietäkää,
että Jumala on kuuleva, tietävä.
[2:245]
Kuka antaa Jumalalle jalon lainan, jotta Hän saisi
tilaisuuden palauttaa sen moninkertaisella? Sillä Jumalasta riippuu,
pidättääkö Hän vai avaa runsautensa, ja Hänen
luokseen te tulette palajamaan.
[2:246]
Muista israelilaisten vanhimmat Mooseksen aikojen
jälkeen, jotka sanoivat eräälle keskuudessaan olevalle
profeetalle: »Aseta meille kuningas, niin taistelemme Jumalan asian puolesta».
Hän sanoi: »Mutta entä jos jäättekin pois taistelusta, jos
taistelu teille määrätään?» He sanoivat: »Miksemme
taistelisi Jumalan asian puolesta, kun olemme joka tapauksessa karkoitetut
kodeistamme lapsinemme?» Mutta kun heidät määrättiin
taistelemaan, kääntyivät he pois, paitsi muutamat harvat. Mutta
Jumala tuntee väärintekijät.
[2:247]
Ja heidän profeettansa sanoi heille: »Katso, Jumala on
asettanut Saulin teidän kuninkaaksenne». He kysyivät: »Kuinka
hän voi tulla kuninkaaksi meitä hallitsemaan, kun meillä on
suuremmat oikeudet kuninkaan arvoon kuin hänellä, eikä
hänellä ole edes rikkauttakaan?» Hän vastasi: »Katso, Jumala on
valinnut hänet teidän hallitsijaksenne ja runsaasti varustanut
hänet tiedolla ja ruumiinvoimilla, sillä Jumala antaa hallitusvallan
kenelle tahtoo». Niin, Jumala sulkee kaikki olemukseensa ja tietoonsa.
[2:248]
Ja heidän profeettansa sanoi heille: »Katso, hänen
kuninkuutensa tunnusmerkki on se, että liitonarkki, enkeleiden kantamana,
on tuleva luoksenne sisältäen Herranne sekiinan ja Mooseksen
sekä Aaronin suvun jälkeensä jättämiä pyhiä
esineitä». Tässä on tunnusmerkki teille, jos totisesti olette
uskovaisia.
[2:249]
Kun nyt Saul lähti liikkeelle sotajoukkojensa kera,
sanoi hän: »Jumala on totisesti koetteleva teitä joelle tultuanne;
se, joka juo siitä, ei kuulu minun miehiini (niihin kuuluu se, joka ei
maista siitä yhtään) - paitsi se, joka ainoastaan ottaa
kulauksen kämmenellään.» ja niin joivat he siitä paitsi
muutamat harvat. Ja kun hän ja hänen uskonveljensä olivat
kulkeneet puron yli, sanoivat he: »Tänään meillä ei ole
voimia Goljatia ja hänen joukkojaan vastaan», mutta ne, jotka uskoivat
kohtaavansa Jumalan, huudahtivat: »Kuinka usein onkaan pieni joukko Jumalan
avulla voittanut suuren sotaväen!» Onhan Jumala kestävien kanssa.
[2:250]
Kun he hyökkäsivät Goljatia ja hänen
sotajoukkojaan vastaan, he huusivat: »Herra, suo meille lujuutta, vahvista
askeleemme ja auta meidät saamaan voitto uskottomasta kansasta!»
[2:251]
Ja Jumalan sallimuksesta he ajoivat heidät pakoon;
David surmasi Goljatin, ja Jumala antoi hänelle kuninkuuden ja viisauden
ja opetti häntä tahtonsa mukaan. Jollei Jumala masentaisi
ihmisiä toistensa kautta, niin olisi maa sekasorron tilassa, mutta Jumala
on koko luomakunnan Hyväntekijä.
[2:252]
Nämä ovat Jumalan tunnusmerkkejä, jotka Me
julistamme sinulle, Muhammed, totuudessa, sillä sinä kuulut totisesti
Meidän lähettiläittemme joukkoon.
[2:253]
Näistä lähettiläistä olemme
eräille antanut korkeamman aseman kuin toisille. Ylennettyjen joukossa oli
niitä, joiden kanssa Jumala on puhunut, ja toisia, jotka Hän on
korkealle korottanut. Olemme antanut Jeesukselle, Marian pojalle, selvät
todistukset ja tukenut häntä Pyhyyden hengellä; ja jos Jumala
olisi tahtonut, niin ne jotka seurasivat heitä, eivät olisi
taistelleet toisiaan vastaan, senjälkeen kuin selvät todistukset
olivat tulleet heidän osakseen. Mutta he olivat eripuraisia: heidän
keskuudessaan oli uskovaisia ja uskottomia,- ja jos Jumala olisi tahtonut,
eivät he olisi taistelleet toisiansa vastaan, mutta Jumala tekee,
mitä haluaa.
[2:254]
Te, jotka uskotte, uhratkaa siitä, mitä olemme
teille suonut, ennenkuin tulee päivä, jolloin ei kaupanteko,
ystävyys eikä välitys ole mahdollinen. Uskottomat ovat
väärintekijöitä.
[2:255]
Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, elävä,
iankaikkinen. Häntä ei saa valtaansa uneliaisuus eikä uni;
Hänelle kuuluu kaikki, mikä on taivaassa ja maan
päällä. Kuka on se, joka astuisi välittäjäksi
Hänen edessään Hänen sallimattaan? Hän tietää,
mitä heille on vastedes tuleva ja mitä heillä on ollut
menneisyydessä, mutta Hänen viisaudestaan he eivät
käsitä muuta kuin minkä Hän tahtoo. Hänen
valtaistuimensa käsittää taivaat ja maan, eikä niiden
voimassapysyttäminen ole Hänelle taakka; niin, Hän on
ylhäinen, valtava.
[2:256]
Uskonnossa ei ole mitään pakkoa, oikea tie on
selvästi erotettu harhateistä, ja se, joka hylkää saatanan
ja uskoo Jumalaan, hän pitää kiinni mitä lujimmasta
kädensijasta, joka ei murru. Jumalahan on kuuleva, tietävä.
[2:257]
Jumala on niiden suojelija, jotka uskovat; Hän johtaa
heidät pimeydestä valoon. Mutta uskottomien suojelijoita ovat pahat
henget; he vetävät heidät valosta pimeyteen. Heistä tulee
Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti.
[2:258]
Muista hänet, joka kiisteli Aabrahamin kanssa
hänen Herrastaan siksi, että Jumala oli antanut hänelle
kuningaskunnan. Aabraham sanoi: »Herrani antaa elämän ja kuoleman.»
Hän vastasi: »Minäkin annan elämän ja kuoleman.» Silloin
Aabraham sanoi: »Katso, Jumala antaa auringon nousta idästä; anna
sinä sen nousta lännestä!» ja jumalaton jäi sanattomaksi.
Niin, Hän ei johda jumalattomia ihmisiä.
[2:259]
Tai muistele ihmistä, joka kulki erään
raunioiksi sortuneen kaupungin ohi. Hän sanoi: »Kuinka voi Jumala antaa
elämän tälle paikalle sen perikadon jälkeen?» Mutta Jumala
antoi hänen kuolla sadaksi vuodeksi ja herätti hänet sitten
eloon ja sanoi: »Kuinka kauan olet viipynyt täällä?» Hän
vastasi: »Olen ehkä viipynyt päivän tai osan
päivästä.» Silloin sanoi Jumala: »Ei, olet viipynyt sata vuotta;
katso ruokaasi ja juomaasi. Se ei ole pilaantunut, ja katso aasiasi.
Tämä on tapahtunut, jotta Me tekisimme sinut tunnusmerkiksi
ihmisille. Katso, kuinka Me kokoamme luut ja sitten peitämme ne lihalla.»
ja kun tämä selvisi hänelle, sanoi hän: »Minä
tiedän, että Jumala on kaikkivaltias.»
[2:260]
Entä kun Aabraham sanoi: »Herra, näytä
minulle, kuinka teet kuolleet eläviksi!» Hän kysyi: »Etkö
sinä sitten usko siihen?» Hän vastasi: »Kyllä, mutta jotta
sydämeni rauhoittuisi.» Silloin Hän sanoi: »Ota neljä lintua ja
leikkaa ne palasiksi, aseta sitten kappale niistä joka vuorelle ja kutsu
sitten niitä, niin ne kiiruhtavat luoksesi nopeasti; ja tiedä,
että Jumala on mahtava, viisas!»
[2:261]
Niitten laita, jotka uhraavat omaisuutensa Jumalan asian hyväksi,
on sama kuin viljanjyvän, joka kasvattaa seitsemän
tähkää ja jokaiseen tähkään sata jyvää,
sillä Jumala antaa kenelle tahtoo kaksinkertaisesti; niin, Jumala sulkee
itseensä kaiken ja tietää kaikki.
[2:262]
Ne, jotka uhraavat omaisuutensa Jumalan asialle
eivätkä jälkeenpäin kadu eivätkä moiti
lahjoitustaan, saavat palkkansa Herraltaan: ei heitä mikään
pelko vaivaa, eikä heidän tarvitse murehtia.
[2:263]
Sovinnollinen puhe ja anteeksianto on parempi kuin almu,
jota seuraa solvaus; niin, Jumala on ylenpalttisen rikas ja lempeä.
[2:264]
Te, jotka uskotte, älkää tehkö
tyhjäksi almujanne jälkimoitteilla ja solvauksilla niinkuin se, joka
luovuttaa omaisuutensa näyttääkseen ihmisten silmissä
hurskaalta, mutta ei usko Jumalaan eikä Viimeiseen päivään;
hänen laitansa on sama kuin kivipaaden, jonka päällä on
hitunen multaa ja johon sadekuuro lankeaa jättäen sen aivan
paljaaksi. Lopulta he eivät saa omakseen mitään tuloistaan.
Jumala ei johda uskottomia ihmisiä.
[2:265]
Ne taasen, jotka uhraavat varojaan ikävöiden
Jumalan mielisuosiota ja vahvistaakseen sieluaan, ovat kukkulalla sijait~ sevan
puutarhan kaltaisia, johon sadekuuro lankeaa, tuottaen kaksinkertaisen sadon.
Ja jollei sadekuuro lankea, niin laskeutuu sille ainakin kaste. Jumala näkee,
mitä te teette.
[2:266]
Toivoisikohan kukaan teistä, että
hänellä olisi puutarha, jossa on palmuja ja
viiniköynnöksiä sekä kaikenlaisia hedelmiä ja jossa
purot solisevat, ja että vanhuus yllättäisi hänet hänen
pienten lastensa ollessa vielä turvattomia ja salamoiva hirmumyrsky
hävittäisi ja polttaisi poroksi sen (puutarhan)? Näin Jumala
selittää teille tunnusmerkkinsä, jotta miettisitte.
[2:267]
Te, jotka uskotte, uhratkaa parasta, mitä olette
hankkineet, ja sitä, mitä Me olemme kasvattanut teille maasta,
älkääkä etsikö huonointa uhritarkoituksiinne, koska
ette itsekään ota vastaan sellaista muuten kuin halveksien.
Tietäkää, että Jumalan on kaikki, rikkaus ja kunnia.
[2:268]
Saatana uhkaa teitä köyhyydellä ja
houkuttelee teitä halpamaisuuksiin, mutta Jumala lupaa teille
anteeksiantonsa ja runsautensa. Jumala sulkee olemukseensa kaiken ja
tietää kaiken.
[2:269]
Hän antaa viisautta kenelle tahtoo, ja kenelle viisaus
on annettu, hän on saanut suuren aarteen, mutta vain
ymmärtäväiset ovat tästä täysin selvillä.
[2:270]
ja mitä almuja annattekin tai uhrilupauksia teette,
tietää Jumala sen totisesti, mutta väärin-tekijät
jäävät ilman auttajaa.
[2:271]
Jos te annatte almunne julkisesti, on se hyvä asia,
mutta jos te annatte ne salassa köyhille, on se vielä parempi
itsellenne ja sovittaa osan pahoista teoistanne. Jumala tietää
teidän tekonne.
[2:272]
Sinun velvollisuutesi, Muhammed, ei ole ohjata heitä
(uskottomia), Jumala ohjaa ketä haluaa. Mitä hyvää
annattekin pois, on se omaksi parhaaksenne, kun ette sillä muuhun pyri kuin
Jumalan kasvojen eteen; ja mitä hyvää uhraattekin, tulee se
teille täysin korvatuksi, teidän kärsimättä
mitään vääryyttä.
[2:273]
(Uhrilahjat tulevat) köyhien hyväksi, joita
osanotto Jumalan (sota)retkeen estää vaeltamasta ympäri maata
(liikeasioissa) ja joita tietämättömät pitävät
varakkaina, kun he eivät ole vaateliaita. Sinä erotat heidät
tuntomerkeistään: eivät he anoessaan ihmisiltä käy
tungettelevaisiksi. Mitä hyvää uhraattekin, tietää
Jumala sen totisesti.
[2:274]
Ne, jotka uhraavat varojaan sekä päivin että
öin, salaisesti ja julkisesti, löytävät palkkansa
Herraltaan, ei heitä pelko vaivaa, eikä heidän tarvitse
murehtia.
[2:275]
Mutta ne, jotka ahnehtivat voittoa koronkiskomisesta,
kokevat samanlaisen ylösnousemuksen kuin hän, jonka Saatana on
villinnyt tartunnallaan. Tämä sentähden, että he sanovat:
»Kauppavoittohan on samaa kuin koronkiskominen.» Mutta Jumala on sallinut
kaupan ja kieltänyt koronkiskomisen. Sille, joka saa ojennuksen Herraltaan
ja luopuu paheesta, suodaan anteeksi se, mikä jo on mennyttä, ja
hänen asiansa ovat Jumalan käsissä. Mutta ne, jotka taas
entiseen ryhtyvät, ovat Tulen omia, ja he pysyvät siinä
iankaikkisesti.
[2:276]
Jumala tekee koronkiskomisen tyhjäksi, mutta almujen
hedelmät Hän tekee moninkertaisiksi. Hän ei rakasta jumalatonta
eikä rikollista.
[2:277]
Katso, ne jotka uskovat ja tekevät hyviä
töitä, viettävät rukouselämää ja suorittavat
köyhille osuutensa, löytävät totisesti palkkansa
Herraltaan; ei mikään pelko vaivaa heitä, eikä heidän
tarvitse murehtia.
[2:278]
Te uskovaiset, pelätkää Jumalaa ja antakaa
anteeksi vielä perimätön osa koroista velallisillenne, jos
olette oikeita uskovaisia.
[2:279]
Jollette niin tee, niin tietäkää Jumalan ja
Hänen lähettiläänsä olevan sodassa teitä vastaan.
Mutta jos teette parannuksen, saatte pitää pääoman.
Älkää tehkö vääryyttä, niin ei sitä
teillekään tehdä.
[2:280]
Jos joku (velallinen) on ahdingossa, saakoon
lykkäystä, kunnes hänen tilansa paranee, mutta parempi teille
olisi antaa velka anteeksi; jospa vain sen tajuaisitte.
[2:281]
Ja varokaa sitä päivää, jolloin
teidän on palattava Jumalan luo. Silloin on jokainen sielu saapa
täyden mitan mukaan, mitä on ansainnut, eikä ketään
väärin tuomita.
[2:282]
Te uskovaiset, kun teette maksusitoumuksen
määrätyksiajaksi, niin tehkää se kirjallisesti.
Kirjuri merkitköön puolueettomasti muistiin keskinäisen
sopimuksenne, älköönkä kukaan kirjuri kieltäytykö
kirjoittamasta sen mukaan, kuin Jumala on opettanut häntä. Siten siis
on hänen kirjoitettava, ja se, joka velaksi ottaa, sanelkoon Herraansa
Jumalaa peläten, älköönkä
vähintäkään pois jättäkö. Jos kuitenkin
velantekijä on älyltään tai vastuultaan vajavainen tai ei
itse kykene sanelemaan, silloin hänen etujensa puoltaja sanelkoon sen
oikeudenmukaisesti. Kutsukaa tähän tilaisuuteen kaksi
mieleistänne miestä todistajiksi. Jollei satu olemaan kahta
miestä, todistakoon mies ja kaksi naista niiden joukosta, jotka
hyväksytte todistajiksi, jotta jos yhden muisti pettäisi, toinen
kuitenkin muistaisi oikein. Ja kun heidät todistajiksi kutsutaan,
älkööt he kieltäytykö. Älkää
jättäkö kirjoittamatta velkasopimusta, olkoon se pieni tai
suuri, ja merkitkää sen eräytymisaika. Tämä on
oikeudenmukaisinta Jumalan edessä, varmimmin todistettavissa ja paras tapa
välttää keskinäisiä epäluuloja, paitsi milloin
kyseessä on liikeasia, jossa tavara siirtyy kädestä käteen.
Tällöin ei lueta teille syyksi, jos jätätte kirjoittamatta
sen muistiin. Todistajia hankkikaa kuitenkin myydessänne toinen toisellenne,
eikä hankaluutta saa tuottaa kirjurille enempää kuin
todistajillekaan. Jos teette jotain sellaista, on se totisesti jumalatonta
teidän puoleltanne. Pelätkää Jumalaa! Jumala opettaa
teitä ja Jumala tietää kaikki.
[2:283]
Mutta jos olette matkoilla ettekä voi
löytää kirjuria, voitte vastaanottaa pantteja. Ja jos toinen
teistä uskoo toiselle jotakin, silloin myös se, jolle on uskottu,
täyttäköön sen, johon on sitoutunut, ja
pelätköön hän Jumalaa, Herraansa. Älkää
salatko todistusta! Jos joku salaa sen, on hänen sydämensä
totisesti turmeltunut. Jumala tietää mitä te teette.
[2:284]
Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan
päällä, ja ilmaisetteko vai salaatte, mitä teillä on
mielessä, vaatii Jumala teidät tilille siitä. Hän antaa
anteeksi kenelle tahtoo ja rankaisee ketä tahtoo, sillä Jumala on kaikkivaltias.
[2:285]
Profeetta uskoo siihen, minkä hänen Herransa on
hänelle ilmoittanut, samoin uskovaiset; jokainen heistä uskoo
Jumalaan, Hänen enkeleihinsä ja Hänen
lähettiläisiinsä. Me emme tee erotusta Hänen profeettainsa
välillä, ja he sanovat: »Me kuulemme ja tottelemme. Sinulla on
(meille) anteeksiantamus, oi Herra! Niin, Sinussa on
määränpää.»
[2:286]
Jumala ei ketään rasita yli voimien; mitä
kukin on aikaansaanut, on hänen edukseen, ja häntä vastaan
nousee vain se, minkä hän itse on aiheuttanut. Herramme,
älä rankaise meitä, jos hairahdumme tai rikomme! Herra,
älä pane kannettavaksemme sellaista taakkaa, kuin annoit niiden
osaksi, jotka ovat ennen meitä eläneet! Herra, älä pakota
meitä kantamaan sitä, mihin eivät voimamme riitä! Ole
pitkämielinen, anna anteeksi ja armahda meitä! Olet suojelijamme;
auta meitä uskottomia vastaan!